perjantai 6. maaliskuuta 2015

Osa 27 - Paluu menneisyyteen, osa 1.

(Tekstissä on mukana päivämääriä, ne kertovat vain sen, milloin tarina on alunperin kirjoitettu ylös.)

(25.1.2012)
Ilona Ofelia ajattelee Petronellaa usein. Vaikka hän ei ole nähnyt tätä lähes kahteen vuoteen. Ilona Ofelialle Petronella on yhtä hyvin kuollut, kuin jos itse olisi tappanut tämän. Ja ajatuksissaan hän on sen tehnyt.

Petronella oli kuin kaksonen, sisko jota Ilona Ofelialla ei koskaan ollut. Kaksi tyttöä, toisinaan tuntui, että vain yksi mieli, yhdet ajatukset. Toinen tiesi sanomatta, mitä toinen tunsi.

Tytöt tutustuivat ammattikoulussa, heistä tuli erottamattomat. Aina vähän syrjässä, muiden mielestä liian outoja kuuluakseen piireihin. Se ei hidastanut, pääasia oli heidän ystävyytensä.

Vuodenajat vaihtuivat, kuten niiden tapa on. Ilona ja Petronella kasvoivat, ja ehkä aikuistuivatkin. Oli lomaretkiä, opiskelijabileitä, humaloita ja krapuloita, alkavan aikuisuuden solmuja. Kun Ilona erosi ensimmäisestä virallisesta poikaystävästään Tonysta, Petronella oli lohduttamassa. Petronellan saatua selville erään heilansa kahdesta muusta säädöstä Ilona piteli itkevää Petronellaa sylissään kaksi päivää ja kaksi yötä lähes tauotta.

Molemmat täyttivät 18 samana keväänä, Petronella tammikuussa, Ilona huhtikuussa. Ammattikoulun asuntola vaihtui vuokra-asunnoiksi, Ilonalla yksiöön keskustassa ja Petronellalla kaksioon, jonka jakoi puoli vuotta aiemmin tapaamansa Miron kanssa.

Kesän alussa tytöt valmistuivat ja saivat pukuompelijan paperinsa.

Kesäillat ja viikonloput kuluivat puistoissa, rannoilla, terasseilla ja kapakoissa. Vaikka Petronellalla oli Mironsa, hän saattoi silti päätyä flirttailemaan estottomasti sinkku-Ilonan seuraksi. Ilona ja Miro olivat ystäviä, silti Ilona ei kuvitellutkaan pettävänsä Petronellan luottamusta kertomalla Mirolle näistä kesäiltojen seikkailuista. Hän tiesi, että kukaan mies ei saisi tulla hänen ja Petronellan ystävyyden väliin.

Oli aamuyö, taas yhden rantaillan jälkeen. Muut olivat lähteneet, mattolaiturilla enää Ilona ja Petronella
(26.1.2012) "Ilona", Petronella aloitti. "Olethan aina mun ilona. Mun maailma särkyis, jos mulla ei ois sua. Sulla on aina ollut muitakin ystäviä, mutta mulla ei ole kuin sut."
"Sä olet rakkain kaikista. Olet mun siamilainen kaksonen, takaraivosta kiinni minussa. Jos sä kuolisit, niin kuolisin minäkin", vastasi Ilona.
"Kukaan ei ole koskaan ollut niinkuin sä. Tiennyt niin tarkasti, miltä musta tuntuu, ilman että sanon mitään. Ei Mirokaan. Itse asiassa se kaikkein vähiten."
"Ehkä joskus vaaditaan nainen ymmärtämään naista. Musta on joskus pelottavaa kuinka sä osaat lopettaa mun lauseet, kun en ole ihan varma itsekään siitä mitä olen sanomassa."
Petronella laski päänsä Ilona Ofelian olkapäälle. "Mä rakastan sua tyttö. Mutta en silleen homolla tavalla."
Ilona suukotti Petronellan hiuksia. "Minäkin rakastan sua", hän kuiskasi.

Juhannus koitti kuumana ja hikisenä. Ilona, Petronella ja Miro päättivät juhlia keskikesää kaupungin suurimmalla yleisellä uimarannalla, jonne juhannus toisensa jälkeen kerääntyi paikallista kansaa juopottelemaan ja herättämään pahennusta.
Iltapäivä kului hilpeästi alkoholihuurujen noustessa hiusrajaan. Kolmikon viltillä vieraili tiuhaan tahtiin sekä vanhoja kavereita, että uusia tuttavuuksia. Eräs tällainen viimeksi mainittu oli Jesse, joka ilmaantui paikalle Ilonan ja Petronellan vanhojen ammattikoulukavereiden seurueessa.

Ensin Ilona ei lämmennyt Jesselle lainkaan. Illan vanhetessa Ilona kuitenkin pikkuhiljaa kiinnostui pari vuotta vanhemmasta pojasta, ja ei kumpikaan, ei Petronella eikä Miro, yllättynyt, kun Ilona ja Jesse lähtivät rannalta Ilonan asunnolle.

Syyskuun alkuun mennessä kahdesta pariskunnasta oli muodostunut tiivis neliapila. Ei kulunut päivääkään, etteivätkö he olisi nähneet, ainakin Ilona ja Petronella. Toisinaan joku saattoi olla omissa menoissaan, mutta viikonloput kuluivat poikkeuksetta nelistään. Ilona oli onnellinen. Hänellä oli Jesse, hänellä oli Petronella, ja hänellä oli Petronellan onnelliseksi tekevä Miro.

(to be continued...)

tiistai 30. joulukuuta 2014

Osa 26.

Tikkuun ilmestyneet kaksi pientä punaista viivaa tuijottavat syyttävästi saippua-astian vierestä. Pytyn kansi on kiinni ja kannella istuva tyttö hautaa kasvot käsiinsä ja purskahtaa itkuun. Ei tämän näin kuulunut mennä! Hän on vasta kahdenkymmenenkahden, eikä edes varsinaisesti vakituisessa parisuhteessa.
 Ympärillä on tapahtunut niin paljon, eikä sataprosenttisen varmalla isäehdokkaallakaan ole ollut ihan hiljaista. Ja kuinka tämän hänellekään kertoisi? Pojalla on kalenteri täynnä bändin ja päivätyön kanssa, ei hän voi vaatia tätä olemaan vielä isäkin.
 Puhelimen vaativa ääni saa tytön pyyhkäisemään vihaisesti silmiään ja ryhdistäytymään. Hän hapuilee puhelimen käteensä. Näytöllä vilkkuu Mikaelin nimi. Regina painaa punaista luuria, ja valitsee sitten Ilona Ofelian numeron.

 Samuli tapaa Jonaksen musiikkibisneksien merkeissä. Vaikka Jonas näyttää kärsivän erosta, Samuli tuntee pientä riemua sydämessään. Silti syyllisyydentunne on raskaampi. Hän on alkanut pitää Jonasta ystävänään. Ja hän tietää, että Olivian vuoksi hänen ei pitäisi edes reagoida siihen, että Ilona Ofelia on taas vapaa. Vaikka Olivia onkin ollut viime aikoina vuorotellen hankala ja vuorotellen etäinen. Samuli on ihmetellyt kosinnastaan asti mikä tyttöä vaivaa. Tämä on ollut avoimen iloinen vain heti vastattuaan myöntävästi, ja silloin kun heidän vanhempansa kävivät kihlajaiskahvilla. Hän toivoo lähes koko sydämestään, että tyttö olisi taas oma itsensä. Pieni osa hänestä taas toivoo, että Ilona Ofelia ottaisi yhteyttä.

 Miska kantaa viimeisen laatikon vuokrakolmionsa toiseen makuuhuoneeseen. Kun kämppis muutti edellisessä kuussa pois, hän luuli joutuvansa muuttamaan pienempään ja edullisempaan asuntoon, kun uutta kämppäkaveria ei löytynyt. Pessin asunnontarpeen hän kuuli työkaveriltaan, ja soitti pojalle heti seuraavana päivänä. Tämä suhtautui rauhallisesti hänen työaikoihinsa, seksuaaliseen suuntautumiseensa ja muutamiin muihin esille nousseisiin seikkoihin, ja niinpä nyt, alle viikko puhelusta muutto on lähes hoidettu. Miska palaa halusta esitellä Pessi ystävilleen, poika vaikuttaa huipputyypiltä. Vaikka onkin hetero.

 "Tätä ei ole helppo sanoa..." Justus kirjoittaa. "Mutta mä olen tavannut yhden tytön. Mä en tiedä pitääkö se musta, tai voiko siitä tulla mitään, mutta mä en pysty enää jatkamaan sun tapailua."
 "Mä oon vähän aavistellutkin. Oot ollu vähän vaisu. Onhan tuo meidän välimatkakin turhauttavan pitkä. Mun tulee sua kuitenkin ikävä. Kerro siitä tytöstä, mä haluan tietää mihin sä vaihdat minut ja tän suhteen."
 "Niina, sä oot ihmeellinen. Mä pelkäsin kertoa tätä sulle, ajattelin että ottaisit tän raskaammin. Kiitos ettet raivostunut mulle."
 "Mä en kiellä, ettenkö olis pettynyt, mutta eihän meillä ole mitään sitoumuksia. Sä olet vapaa mies. Kerro nyt kuka se on!"
 "Se on semmonen pikkuruinen punatukkainen goottityttö, Ilona nimeltään. Tosin kaikki tuntuu kutsuvan sitä Ilona Ofeliaksi, herra tietää mitä varten... Se on vasta eronnut, ja tuntuu hieman epätasapainoiselta. Mutta jokin siinä viehättää mua."
 "Justus, mä toivotan sulle onnea sen tytön suhteen. Muista että mä olen täällä jos kaipaat mua joskus. Tai haluat vain jutella. Nyt, mene ja hurmaa se tyttö niinkuin hurmasit minut aikanaan. Pidä mut ajan tasalla."
 "Kiitos Niina. Sä olet aarre."

 "Miten niin sulla on jo kämppis? Mä laskin täysin sen varaan että voin asua sun luona! Tajuatko että mulla loppuu vuokrasopimus kuun lopussa ja sitten oon koditon!" karjuu Isla puhelimeensa.
 "Rauhotu, ja koeta tajuta että mä tarvin maksavan vuokralaisen. Sä olet mun kaksonen ja mä rakastan sua, mutta mä en voi elättää sua. Sä et ole mun vastuulla. Sä voit tulla pariksi päiväksi ja nukkua sohvalla, mutta enempää mä en voi luvata", Miska vastaa.
 Isla lyö turhautuneena luurin veljensä korvaan. Hän on aivan neuvoton. Kun veli ilmoitti kämppiksensä muuttavan, hän kertoi vuokrasopimuksensa loppuvan ja tarvitsevansa joksikin aikaa katon päänsä päälle. Hän ei aio jäädä enää tähän pikkukaupunkiin, jossa jokainen tuntuu seuraavan häntä, varsinkin naapurirapun sekakäyttäjä. Hänen on pakko keksiä jokin ratkaisu.

 Olivia puristaa pikkuiset kätensä nyrkkiin ja puree hampaansa yhteen. Hän ei aio itkeä. Hän ei aio murtua, vaikka mieli tekisi.
 Hän on tiennyt jo jonkin aikaa, että Samulin ja Ilona Ofelian välillä on tapahtunut jotain. Hän on saanut sähköpostiinsa useita printscreenejä, eräässä Ilona Ofelia kertoo Samulin suudelleen häntä. Tytön viestien vastaanottajan nimi on sensuroitu, ja lähettäjän sähköpostiosoite ei tee häntä hullua hurskaammaksi.
 Olivia on raivoissaan. Hän ei tiedä kummalle olisi vihaisempi. Ilona Ofelian hän on tuntenut vain hetken, ja hän kyllä ymmärtää sulhasensa saattavan olla kiusaus kenelle tahansa tytölle, mutta hän luuli Ilona Ofeliaa ystäväkseen. Kun taas mitä Samuliin tuli... Olivian leuat kiristyvät. Hän on antanut pojalle mahdollisuuden parempaan elämään, ja hän aikoo tämän myös tuhota.

Osa 25.

Puhelin soi. Ja soi. Ja soi. Yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä äänimerkki ilmoittaa uudesta viestistä. Ilona Ofelia makaa flegmaattisena sängyllä, häntä ei kiinnosta vastata. Julian temppu on loukannut häntä syvemmin kuin mikään aikoihin. Hän ei muista edes nähneensä Juliaa matkalla Keinuvasta Kamelista Justuksen luo. Kuitenkin on pääteltävissä, että hän itse on ollut melkoisessa kunnossa, kun Justus on joutunut lähestulkoon kantamaan hänet asunnolleen. Ilmeisesti toiset ovat tehneet omia virheellisiä johtopäätöksiään kuvan harhaanjohtavan läheisestä tunnelmasta hänen ja Justuksen välillä.
 Ilona Ofelian on surku Jonasta. Poika käy selvästi raivokkailla ylikierroksilla, ja Ilona Ofelia ymmärtää syynkin, mutta ei ole aivan vielä valmis selvittämään tälle tapahtumien todellista kulkua. Hän tietää ettei ole Jonakselle enää millään tavalla tilivelvollinen, mutta tahtoo tämän kuitenkin tietävän ettei hän ole vaihtanut tätä lennosta Justukseen, saati pahoittanut hänen mieltään tarkoituksella.
 Puheluita tulvii edelleen. Ilona Ofelia ei vastaa. Sitten soi ovikello, ja heti perään kuuluu Reginan käyttämä merkkikoputus.
 "Mä tiedän että olet kotona. Kasaa itses, me tullaan nyt sisälle", kuuluu Reginan ääni oven läpi ja avaimen rapina lukossa. Ilona Ofelia vääntäytyy sängyltään vastaanottamaan Reginan, Mikaelin ja Miskan. Jokainen halaa vuorollaan punatukkaa.
 "Mitä oikeasti tapahtui? Ja mikset vastaa puhelimeen?" kysyy Miska. "Soitin Justukselle, se sanoi että mitään ei ole tapahtunut eikä oikein tajua mistä nyt on kyse. Joku omasta mielestään avulias oli tägännyt senkin siihen kuvaan."
 "Ei, mitään ei tapahtunut. Justus vei mut luokseen koska olin niin humalassa. Enkä ilmeisesti pysynyt omilla jaloillani kun olen roikkunut sen kaulassa. Oletan että Julia on tullut jossain vastaan ja napannut kuvan, tosin mä en muista koko naista edes nähneeni", Ilona Ofelia sanoo.
 "Mikä Juliaa oikein vaivaa? Tuntuu että se nykyään ihan tarkoituksella koettaa sekoittaa kaikki kuviot", pohtii Regina ja alkaa naputella puhelintaan. Sen paremmin Ilona Ofelia kuin pojatkaan eivät osaa vastata.
  Äkkiä Reginan puhelin soi, ja hän  kiiruhtaa vessaan vastaamaan. Miskaa kietoo Ilona Ofelian kainaloonsa ja sanoo hiljaisella äänellä: "Justus pyysi kertomaan terveisiä. Sekin miettii että mitä tässä oikein tapahtuu. Käski mun sanoa sulle, että jos tämä tilanne ahdistaa kamalasti tai on muuten kurja olo ja haluat puhua niin sun ei tarvi kuin soittaa sille. Samat sanat muuten omasta puolestani."
 Ilona Ofelia painaa suuren suukon pojan poskelle.
 Regina  ilmaantuu vessasta päättäväinen ilme kasvoillaan.
 "Julia soitti. Anteeksi Ilonaiseni että otin vapauksia, mutta se tulee tänne ja tämä asia selvitetään nyt. Mulla alkaa palamaan hermot nimittäin", hän ilmoittaa. Ilona Ofelia huokaisee.
 "Onkohan se hyvä idea?" kysyy Miska epäillen.
 "Oli tai ei, niin ei tämä näinkään voi jatkua. Jo ihan Ilona Ofelian mielenterveydenkin takia", Regina vastaa.
 "Siinä tapauksessa lienee parasta kutsua Justus myös. Tämä koskee sitäkin", Miska sanoo ja kaivaa samantien puhelimensa esiin ja alkaa naputtelemaan viestiä.
 Nelikko nököttää haudanhiljaisuudessa odottaen kohtaamista. Miska ja Regina istuvat hermostuneen Ilona Ofelian molemmin puolin ja puristavat tämän täriseviä käsiä.
 "Olisko Jonaskin pitänyt pyytää tänne? Se kun tuntuu ottaneen tämän aika henkilökohtaisesti", sanoo Mikael varovasti. Ilona Ofelia ei vastaa, joten Regina tekee pikaisen päätöksen hänen puolestaan ja nyökkää Mikaelille. Tämä siirtyy vessaan soittamaan.
 Painostava hiljaisuus jatkuu, kukaan ei puhu seuraavaan puoleen tuntiin mitään.
 Jonas saapuu ensimmäisenä. Hän näyttää valvoneelta ja muutenkin riutuneelta.
 "Selitä!" hän tokaisee Ilona Ofelialle jo takkia riisuessaan.
 "Mä olen epävirallinen erotuomari ja poistan paikalta jokaisen, joka alkaa käyttäytymään huonosti, että sitä silmällä pitäen", huomauttaa Regina hiljaa.
 "Olin hirveässä humalassa, enkä selvinnyt kotiin, joten Justus keräsi mut matkaansa. Mitään valonarkaa ei tapahtunut, jos sitä skitsoilet. Itse asiassa mitään ei tapahtunut. Julia on tehnyt omia johtopäätöksiään", Ilona Ofelia vastaa. Jonaksen tuikea ilme sulaa, mutta sitten soi ovikello. Vessasta tuleva Miska avaa oven Justukselle. Tämä potkii New Rockinsa jaloistaan ja kiirehtii Ilona Ofelian vierelle. Jonaksen jo lientynyt ilme kiristyy samantien.
 "Siirry kauemmas Ilona Ofeliasta", hän ärähtää matalasti.
 "En. Yhtälailla minä olen tässä osallinen. Sitä paitsi, te olette eronneet", vastaa Justus rauhallisesti.
 Jonaksen metsänvihreät silmät välähtävät ja ilman muuta varoitusta hän syöksyy Justuksen kimppuun. Lyhyempi poika ei ehdi reagoida hyökkäykseen ja saa kovan iskun suupieleensä. Hän ei kuitenkaan iske takaisin, vaan pyrkii ainoastaan torjumaan Jonaksen raivokkaat nyrkit.
 Ilona Ofelia ponnahtaa ylös, kiertää Jonaksen taakse ja kurottaa kiinni tämän rastoihin. Saatuaan tiukan otteen hän nykäisee, eikä irrota otettaan. Jonaksen huomio herpaantuu, jolloin Miska ja Regina pelastavat Justuksen tämän ulottumattomiin. Jonas ravistaa niskassaan roikkuvan Ilona Ofelian irti valtavalla voimalla. Tyttö lennähtää päin pöytää, lyö ohimonsa sen kulmaan ja putoaa lattialle, jääden siihen makaamaan.
 Asunto hiljenee saman tien. Regina tuijottaa kauhistuneena Jonasta, joka tuijottaa vielä kauhistuneempana lattialla velttona makaavaa Ilona Ofeliaa. Rastatukkainen poika polvistuu tytön viereen ja pyyhkii hellästi punaisia kiharoita tämän kasvoilta.
 "Voi kultapienirakas. Anna mulle anteeksi, jos vain mitenkään voit. En ikinä satuttais sua tahallani", hän supattaa kyyneleet silmissään.
 Taas ovikello soi. Miska, joka on jo alistunut hovimestarin osaansa, kiirehtii avaamaan. Viimeinkin Julia saapuu paikalle, Henkka mukanaan.
 "Täällähän on ilo ylimmillään", Julia toteaa katsellen ympärilleen, "mutta mitä Ilona Ofelialle on tapahtunut?"
 Miska kertoo happamana tiivistetyn version. Hän ei ole koskaan liiemmin pitänyt Juliasta, ja viimeisimpien tapahtumien varjossa pitää tästä vielä vähemmän.
 "Jätkätkö ihan tosissaan tappeli tuosta naisesta? Vaikka eivät ole edes ainoita ketä se on pyöritellyt?" hämmästelee Julia ilkeä pilke silmissään.
 "Mitä sä tarkoitat?" kysyy Jonas heti lattianrajasta.
 "Haluan huomauttaa että mua ei ole pyöritellyt kukaan, vaan mut on vedetty tähän draamaan vastoin tahtoani. Josta tuli mieleen... Ole hyvä ja selitä, mitä tarkoitusta se sun kuvatempaus oikein palveli?" kysyy Justus. Hän nousee sängyltä, astahtaa Julian eteen ja tuijottaa tätä vaativasti. Huolimatta hoikasta olemuksestaan hän onnistuu näyttämään uhkaavalta, Julian silmistä huomaa, kuinka tämä alkaa tuntea tervettä pelkoa tekemistensä takia. Silti tyttö kohentaa ryhtiään ja toteaa ylimielisen itsevarmasti: "Mun mielestä ei vain ole oikein että Ilona Ofelia jakaa pitkin kaupunkia, täytyihän sen joskus tulla ilmi. Ja nyt kun mulla oli sopivasti kuvatodiste, niin samahan se oli mun olla se joka asian toi julkisuuteen."
 "Paraskin puhumaan! Ilona Ofelia ja Jonas on eronneet, Justuksen kanssa ei tapahtunut mitään, ja kaikki muu mihin nyt viittaat, on argumenttina invalidia", huomauttaa Regina vaarallisen hiljaa. Julia käännähtää kohti Reginaa silmät leimuten.
 "Ja miksi sinä olet AINA Ilona Ofelian puolella? Mä luulin että olet mun ystävä!" hän kirkuu.
 "Mä en väitä olevani kenenkään puolella. Enkä kyllä tämän jälkeen haluakaan olla sun ystävä, en edes kaveri. Miten sä saatat alkaa tarkoituksellisesti pilaamaan Ilona Ofelian kuvioita, vaikka sun pitäis olla sen ystävä? Ja koska olet nyt niin kovasti totuuden perään, niin kai olet kertonut Henkalle Nikosta ja niistä parista muusta herrasta, joita tapailit vielä uudenvuoden aikaan?" karjaiseen Regina jo itsehillintänsä menettäneenä. Henkka päästää otteensa Julian kädestä ja astuu askeleen kauemmas. Julia purskahtaa itkuun.
 "Miten sä kehtaat?" hän parkaisee Reginalle.
 "Samaa voisin kysyä sulta", toteaa Justus jäisellä äänellä.
 "Minä myös. Mulle riitti. Mä en enää halua sua mun elämään. Hyvästi", tokaisee Henkka Julialle. Muille hän heilauttaa kättään ja poistuu asunnosta.
 "Hei! Ilona Ofelia alkaa heräillä!" huudahtaa Jonas riemastuneena.
 "Jos sua ei ois, niin ei ois tarvinnut siitäkään huolehtia..." mutisee Justus, mutta niin hiljaa ettei Jonas kuule.
 Ilona Ofelia kohdistaa vaaleanvihreän katseensa Juliaan ja toteaa: "Mä komppaan Henkkaa. Poistu mun elämästä. Kokonaan. Kyllä mä olen kuullut mitä täällä on puhuttu. Ala mennä."
 Julia vilkuilee avuttomana ympärillään olijoita, mutta kohtaa vain kylmiä katseita. Regina osoittaa ulko-ovea ja tokaisee: "Tuossa on ovi. Etköhän osaa käyttää sitä. Ilona käski sun mennä, joten mene."
 Julian ryhti lysähtää ja hän ei voi muuta kuin tehdä kuten Regina käskee.
 Justus ojentaa kätensä Ilona Ofelialle ja auttaa tämän varovasti ylös ja sängylle, jättäen Jonaksen pihisemään kiukkuaan sivummalle.
 "Ja mitä suhun tulee, Jonas, niin meidän kai pitäis hieman keskustella sunkin käytöksestä. Haluaisitko selittää, että minkä takia alat riehumaan tuolla tavalla? Mä olen aina pitänyt sua järkevänä ja rauhallisena jätkänä! Mikä suhun on oikein mennyt?" Regina tivaa käännähtäen pitkää basistipoikaa päin. Tämä painaa nolona päänsä.
 "Mä en osaa selittää... Mä en koskaan satuttaisi Ilona Ofeliaa tahallani!" hän sanoo hiljaa.
 "Sulla ei ole enää mitään oikeuksia Ilona Ofelian persoonaan. Sä olet satuttanut tuota tyttöä fyysisesti, joten voit mennä samaa reittiä kuin Julia", Miska sanoo lujalla ja varmalla äänellä, yllättäen sillä kaikki. Ilona Ofelia vilkaisee Miskaa, ja huomaa pojan näyttävän vihaisena Islalta enemmän kuin koskaan.
 Jonas tuijottaa anovasti Ilona Ofeliaa. Tämä katsoo silmää räpäyttämättä takaisin.
 "Rakas, anna anteeksi. Voitko antaa mulle anteeksi?"
 "Luulisin. Mutta en nyt."
 Rastatukkainen poika ei tee elettäkään mihinkään suuntaan. Hänet on lyöty. Viimein Miska nousee, tarttuu bassotaiteilijaa käsivarresta ja saattaa tämän hiljaa ulos asunnosta.

Osa 24.

Yksiön ikkunat helisevät kun Ilona Ofelia ulvoo ilmoille mielipidettään Justuksesta.
 "Kuinka käsittämättömän alhainen sä pystyt olemaan?! Ensin pyytelet muka anteeksi, mutta koko ajan sun mielessä oli juottaa mut humalaan ja saada mut sun sänkyyn!" tyttö kiljuu, ja kiljuisi mielellään paljon muutakin, mutta hänen on pakko syöksyä vessaan, kun järkyttävä pahoinvoinnin aalto pyyhkäisee hänen ylitseen. Hän oksentaa niin kauan ettei saa enää ulos muuta kuin sapenkarvaista nestettä. Kakoessaan hän tuntee kuinka hänet kiedotaan hellästi peittoon, ja kädet pyyhkivät takkuisia kiharoita pois kasvoilta.
 "Voi sinua, hassu tyttö. Meidän välillä ei tapahtunut mitään. Toin sut tänne, kun en tiennyt missä asut eikä Miskakaan osannut kertoa, saati että oisit sen itse tehnyt. Mä nukuin itse sohvalla. Tule nyt syömään jotain, tai juo edes sitä kahvia", sanoo Justus ja auttaa tärisevän tytön ylös lattialta. Hän taluttaa tytön sängylle, poimii lattialta oman t-paitansa ja ojentaa sen Ilona Ofelialle, poistuen sitten herrasmiesmäisesti keittiöön. Ilona Ofelia sujauttaa paidan päälleen, noukkii lattialta pikkuhousunsa ja jää tuijottamaan niitä.
 "No? Mikä niissä on vikana?" kysyy huoneeseen palannut Justus ja ojentaa hänelle kahvikupin.
 "Ne on eiliset", naurahtaa Ilona Ofelia vähän nolona. Ensimmäinen kahvihörppy parantaa oloa asteen verran. Justus virnistää.
 "Se ongelma nyt on äkkiä ratkaistu. Lainaan sulle bokserit! Haluatko käydä suihkussa? Tosin mun pesuaineet ehkä tuoksuu liian miehiseltä sun makuun."
 Justus kaivaa kaapista pyyhkeen ja patistaa tytön kylpyhuoneeseen. Tämän peseytyessä poika keräilee lattialta vaatteet, pudistelee ne ja laskee sängylle. Hän etsii lainaksi lupaamansa bokserit ja heittää ne pinon päällimmäiseksi.
 Ilona Ofelia tulee suihkusta kietoen pyyhettä päänsä ympärille. Huomatessaan tytön alastomuuden poika kääntää häveliäästi katseensa muualle.
 "Ei sun tarvi kainostella. Alastihan mä olen täällä koko yön ollut, joten tuskin nyt näkisit mitään mitä et ole jo nähnyt", Ilona Ofelia huomauttaa pojan selälle kiskoessaan vaatteitä ylleen.
 "Siinä sä olet väärässä. Olet epäilemättä ihan nätti alastomanakin, mutta ei ole mun asia tirkistellä sua varkain kun oot lähes tiedoton", tokaisee Justus ikkunalle.
 Pukeutumisoperaationsa kunnialla loppuun saattanut Ilona Ofelia on ällikällä lyöty. Justus ei vaikuta nyt ollenkaan samalta pojalta kuin ystävänpäivän iltana. Silloin tämä oli röyhkeä, itsetietoinen ja koppavan oloinen, nyt taas ujohko, herkkä ja kohtelias. Ihan kuin pojassa olisi kaksi aivan eri puolta. Ilona Ofelia katselee häntä. Musta tukka on hassuna nutturana, sellaisena jota yksikään Ilona Ofelian tuntema miespuolinen henkilö ei pitäisi julkisilla paikoilla mistään hinnasta. Paitaa poika ei ole vieläkään löytänyt päälleen, farkut roikkuvat matalalla lonkkaluiden päällä paljastaen hienokseltaan erottuvia lihaksia ja navasta alkavan karvavanan joka katoaa housuihin. Molemmissa nänneissä on lävistykset, samoin kulmassa ja alahuulen molemmilla sivuilla. Varpaat ovat paljaat, toisessa ranteessa on kulunut musta nahkaranneke ja toisessa pari vielä kuluneempaa kankaista festariranneketta. Yhtään tatuointia ei ole näkyvissä. Hetken mielijohteesta Ilona Ofelia halaa Justusta tiukasti.
 "Kiitos kun viitsit pitää musta huolta. Ja anteeksi että mä raivosin sulle. Ihan turhaan. Et sä ole niin kamala kuin mä luulin. Anteeksi oikeasti."
 Justus rutistaa tyttöä, tarttuu sitten tätä olkapäistä ja katsoo vihreisiin silmiin.
 "En mä ole paha jätkä ollenkaan, eikä ole ollut tarkoitus sellaista vaikutelmaa antaa missään vaiheessa. Vaikka mä en edes tunne sua kunnolla, niin en mä silti voisi jättää sua kylille päissäsi hortoilemaan. Mä kuitenkin pidän susta, joten voitaisiinko olla kavereita?" hän sanoo. Tytön kasvot sulavat aurinkoiseen hymyyn.
 "Tottakai!! Hei, haluan sun numeron", Ilona Ofelia vastaa, nappaa laukkunsa ja kaivaa puhelimensa esiin. "Hitto, akku on loppu. Sano mun sanoneen että puoli maailmaa on tavoitellut mua. Pitäisi kai lähteä kotiin pikkuhiljaa."
 "Mä laitan mun numeron sulle vaikka Facebookissa. Tarvitko kyydin kotiin? Mun auto on tuossa kadun laidassa, ei olisi iso vaiva", tarjoutuu Justus.
 "Se riippuu ihan siitä kuinka kaukana keskustasta tässä ollaan."
 Justus kertoo sijainninm ja Ilona Ofelia toteaa kävelymatkan omalle asunnolleen kestävän korkeintaan viisitoista minuuttia.
 "Mä taidan kävellä kuitenkin. Kiitos tarjouksesta, ja yösijasta ja kahvista ja kaikesta", sanoo Ilona Ofelia, pukee ulkovaatteensa ja poistuu.

 Saatuaan puhelimensa laturiin ja virrat päälle Ilona Ofelia toteaa saaneensa kymmenkunta viestiä.

 JONAS: Vastaisit nyt.
 JONAS: VASTAA
 JONAS: Nyt helvetti jotain vastausta!
               Kauanko tätä on jatkunut?

Ilona Ofelia on ymmällään. Jonas on ilmeisesti yrittänyt tavoittaa häntä, mutta mistä ihmeestä tämä oikein puhuu?

 REGINA: Mitä Julia oikein selittää?
                  Mikset vastaa puhelimeen?

 Ilona Ofelia hämmentyy yhä enemmän. Miten Julia liittyy mitenkään mihinkään?

 JONAS: Mä olen todella pettynyt suhun!
 REGINA: Ilona rakas vastaa! Jonas soittelee
                  mulle aivan raivoissaan! Mitä oot
                  mennyt tekemään?
 JONAS: Vastaa nyt siihen puhelimeen ja
                ota vastuu tekemisistäsi!

 Ilona Ofelia ei tajua lainkaan mistä on kyse. Jotain on selvästi tapahtunut, mutta kenenkään viesteistä ei saa selville mitä.

 ISLA: Mitä perkelettä siellä tapahtuu?
            Kuka se poika on? Ja miksi?

 "MIKÄ POIKA??" karjaisee Ilona Ofelia puhelimelleen.

 ISLA: Jos sitä kuvaa ei olisi niin mä
            väittäisin kyllä että Julia
            valehtelee. Kerro mulle!

"MIKÄ KUVA?" ulvahtaa Ilona Ofelia.

 REGINA: Olethan nähnyt siis mitä
                   Julia on postannut sun
                   seinälle?

 Ilona Ofelia syöksyy käynnistämään koneensa. Pakkohan tähän on jotain järkeä saada, ja pian. Puhelin ilmoittaa viestistä.

 MISKA: Mulla on filmi poikki.
                Facebookista päätellen
                sulla ja Justuksella on
                mennyt ihan putkeen?

 Koneen käynnistyminen kestää tuskallisen kauan. Viimein Ilona Ofelia pääsee kirjautumaan käyttäjätililleen. Pienellä selaamisella uusien ilmoitusten seasta löytyy se, jonka mukaan hänet on merkitty kuvaan Julian toimesta. Kun kuva aukeaa, hän näkee hieman rakeisen, mutta silti tunnistettavan kuvan jossa nojailee harhaanjohtavan lemmekkään näköisenä Justukseen. Kuvatekstissä Julia peräänkuuluttaa pojan henkilöllisyyttä.
 Ilona Ofelia purskahtaa itkuun.

Osa 23.

Miska kiskoo Ilona Ofelian istumaan pöytään, josta näkee Samulin. Karaokeisännän tiskin liepeillä pyörii puolenkymmentä tyttöä kikattamassa, ja Ilona Ofelia tunnistaa joukosta Jessican ja Ellinooran, jotka olivat hänen luokkansa kamalimmat koulukiusaajat peruskoulussa. Hänen mieleensä palaa kaikki, mitä nuo kaksi tekivät aikoinaan hänen nöyryyttämisekseen, ja suunnaton kiukku kuohahtaa hänessä. Varsinkin kun Samuli näyttää hieman liian kiinnostuneelta aivottomasti hihittelevästä tyttöparvesta. Kuinka hänen muka pitäisi tässä tilanteessa kertoa pojalle tunteistaan?
 Äkkiä Samuli kääntää päätään, huomaa Ilona Ofelian ja väläyttää leveän hymyn. Sitten hän heilauttaa kättään, kutsuen tytön selvästi luokseen.
 "No, ala mennä!" kannustaa Miska.
 "Mua jännittää! Entä jos tämä on sittenkin huono idea?"
 "Kuules nyt tyttö, mä en epäile hetkeäkään ettetkö sä sulattaisi tuon sinisilmän sydäntä vaikka se olisi hieman vastahakoinenkin! Nyt menet, räpsyttelet noita sun kilometriripsiä ja näytät että just SÄ olet se kenet se haluaa!"
 Ilona Ofelia virnistää Miskalle ja kävelee Samulin luo niin arvokkaasti kuin jännitykseltään kykenee. Kun Jessica ja Ellinoora ystävineen väistyvät tieltä, Ilona Ofelian itsevarmuun kasvaa kohisten. Kun hän pääsee tyttöjen ohi kopille, Samuli ojentaa kätensä, auttaa hänet muutaman portaan yli koppiinsa ja halaa tiukasti. Ilona Ofelian selän takana tyttölauma näyttää nyrpeää naamaa ja poistuu tiskin suuntaan.
 "No hei pikkuinen! Kiva nähdä sua. Miten sä oikein onnistut aina ajoittamaan sun saapumisen näin hyvin, mulla oli mennä hermot tuon mimmilauman kanssa", Samuli nauraa.
 "Tuossa kyllä olikin pari naista joita voisin lyödä huoletta päin naamaa. Mun peruskouluajan pahimpia kiusaajia", Ilona Ofelia selittää.
 "Huh. Sen oli kyllä näköisiäkin. Kunhan et nyt enää päästä niitä kävelemään sun yli. Oot tuhat kertaa arvokkaampi kuin nuo", sanoo Samuli ja kiertää kätensä tytön ympärille.
 "Ei tunnu siltä. Minä ja Jonas erottiin tänään."
 "Eikä! Voi sua pikkuinen... En oikein tiedä mitä sanoa, muuta kuin että olen pahoillani sun puolesta. Jos haluat puhua, niin kuuntelen tietysti, jos annat mun ensin kertoa mitä mulla on sydämellä."
 "Tottakai sä kerrot! Anna tulla!" kannustaa Ilona Ofelia. Hänen sydämessään asuva toivo tuntuu roihahtavan, nytkö on se hetki jolloin Samuli kertoo haluavansa hänet?
 "Mä tiedän että tämä on huono hetki, kun sä kerran olet juuri eronnut, ei kai ole sopivaa sanoa tällaista kun sun tilanne on tuo... Mutta tämä on mulle niin iso juttu! Mä kosin tänään Oliviaa ja se sanoi kyllä!"
 Ilona Ofeliasta tuntuu kuin häntä olisi läimäytetty, ja lujaa. Henki salpautuu ja kyyneleet pyrkivät silmiin.
 "Ihanaa! Oon niin onnellinen sun puolesta!" hän onnistuu silti sanomaan konemaisesti, ja pystyy jopa hymyilemään, vaikka tuntuu että sydän hajoaa sirpaleiksi korsetin sisällä. Hän pakottaa itsensä juttelemaan Samulin kanssa, kestää murtumatta tämän onnellisuuden ja pinnistää kasvoilleen hymyn.
 "Pakko sanoa että ihailtavan hyvin otat tuon sun eroasian. Jaksat olla oma aurinkoinen ja suloinen itsesi", toteaa Samuli hymyillen sinisillä silmillään. Silloin Ilona Ofelia ei enää kestä, hänen on paettava. Samuli jää tuijottamaan hölmistyneenä tytön perään.
 Ilona Ofelia kiirehtii naistenhuoneeseen lukittautuu perimmäiseen koppiin. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa, hengittäminen tuntuu ylivoimaiselta ja kyynelkanavat tulvahtavat yli. Hän lysähtää pytylle ja pyyhkii vihaisena silmiään. Eihän tämän näin pitänyt mennä!
 Hän hengittää syvään, toteaa itselleen "show must go on", siistii meikkinsä ja palaa Miskan luo. Tämä ei kuitenkaan ole yksin, Vaalean pojan seurana istuu joku muukin.
 "Ei nyt helvetti!" parahtaa Ilona Ofelia kun tunnistaa Justuksen mustan pörröpään. "Taasko sinä?"
 "Ilona Ofelia, ennen kuin alat paiskomaan mua tuopeilla, niin anna mä pyydän anteeksi mun typerehtimistä. Mähän olen käyttäytynyt aivan ääliömäisesti. Mitä sä juot, mä tarjoan?" Justus lupaa. Tyttö myöntyy, kertoo juomatoiveensa ja istuutuu Miskan viereen. Tämä kietaisee kyselemättä kätensä tytön ympärille, antaa kevyen ja hellän suukon huulille ja kuiskaa sitten: "Mä huomaan ettei se mennyt ihan niinkuin suunnittelit. Ei puhuta siitä nyt, tulet mun luokse yöksi ja puhutaan sitten. Nyt yrität pitää hauskaa."
 Ilona Ofelia on onnellinen Miskasta vierellään. Hän on oppinut nauttimaan pojan seurasta ja tämän toisinaan tahattomasta, mutta useimmiten tahallisesta tilannehuumorista, joka on viime aikoina auttanut hänet monen vaikean hetken yli.
 Justus palaa pöytään mukanaan tarjotin täynnä juomia.
 "Tilipäivä", hän naurahtaa vähän nolona. Miska tarttuu kyselemättä ystävänsä juomatarjoiluun, eikä Ilona Ofeliakaan jaksa kauaa kursailla. Hän tahtoo unohtaa sekä Jonaksen että Samulin, Oliviasta nyt puhumattakaan. Justus kantaa juotavaa pöytään sitä mukaa kun sitä kuluu, sillä Miska on kertonut hänelle Ilona Ofelian erosta. Molemmat pojat tekevät parhaansa pitääkseen Ilona Ofelian ajatukset pois päivän tapahtumista. Yritys tuottaakin hedelmää, he saavat jopa muutaman aidon hymyn kohoamaan punatukan kasvoille.
 Kolmikko poistuu Keinuvasta Kamelista vasta järjestyksenvalvojan patistelemana, kellon ollessa kymmentä vailla neljä. Justus pisimpänä kulkee keskellä, tukien lyhempiä seuralaisiaan.

 Kahvin tuoksu herättää Ilona Ofelian. Hänellä on kamala olo ja ympäristö näyttää vieraalta. Hän vilkuilee varovasti ympärilleen. Yksiö on hieman sekainen, mutta ei likainen. Eteisen ovi on puoliksi auki, ja Ilona Ofelia näkee eteisessä raskaat noin kokoa 46 olevat New Rockit, joiden vieressä lojuvat hänen omat kymmenen numeroa pienemmät talvisaappaansa. Kenkien luota lähtee vaatejana kohti sänkyä, vain hänen omia vaatteitaan, hän panee merkille, kuten myös sen että hän on vieraassa sängyssä alastomana. Hetki hetkeltä tilanne käy hirvittävämmäksi. Hän näkee silmäkulmastaan hahmon keittiön ovella ja uskaltatutuu katsomaan.
 "Huomenta. Onko nälkä vai riittääkö kahvi? Käytätkö maitoa tai sokeria?" kysyy keittiön ovenpieleen nojaileva paidaton Justus. Ilona Ofelian silmät leviävät teevadin kokoisiksi, ja äkkiä voimakas kuvotus valtaa hänet.

Osa 22.

Jonas katsoo välillä pöydällä lojuvaa sormusta ja välillä Ilona Ofelian itkusta turvonneita silmiä. Poika pyyhkäisee vihaisena omaa silmänurkkaansa, sillä kyyneleet pyrkivät ulos. Hän ei pidä itseään minään itkupillinä, mutta tämä onkin erikoistilanne.
 Pöydällä hänen ja Ilona Ofelian välissä oleva sormus puhuu sanatonta kieltään. Ja se seikka että hän on Ilona Ofelian luona tuomassa tytön tavaroita asunnoltaan.
 "Säkö aiot ihan oikeasti jättää mut näin?" poika kysyy surkeana. Tyttö katsoo häntä silmät täynnä tuskaa.
 "Luuletko että tämä on mulle helppoa? Jonas, mä rakastan sua, vaikka tässä nyt kävi näin. Musta vain tuntuu että mä en ole vielä valmis näin vakavaan suhteeseen sittenkään. Mä olen pahoillani, tiedän että Erik ja Vivi ei tule pitämään tästä", sanoo Ilona Ofelia hiljaa. Ei ole helppoa valehdella, mutta ei hän voi koko totuuttakaan kertoa.
 Jonas täräyttää nyrkkinsä pöytään.
 "Helvettiäkö minä siitä mitä mun vanhemmat ajattelee! Mun sydän tässä murenee... Mä rakastan sua ja haluan olla sun kans. Ja myönnän kyllä että kosin sua melko pikaisesti. Eikö me voitaisi jatkaa vielä? Ilman kihloja, yhteisen kodin suunnittelua ja ajatuksia häistä?" hän ehdottaa. Tyttö pudistaa hiljaa päätään. Jonas tarttuu hänen käteensä ja katsoo lujasti silmiin. Ilona Ofelia ei voi olla katsomatta takaisin. Pojan metsänvihreistä silmistä paistaa suuri rakkaus, toivonkipinä ja suru. Silmien alla olevat varjot kertovat pojan valvoneen. Pitkät rastat ovat kiinni, leuan asento kohtaloonsa alistuneen murheellinen. Jonaksen tutuiksi ja rakkaiksi käyneet piirteet ja olemus saavat Ilona Ofelian lähes perumaan eroaikeet. Mutta eivät ihan.
 "Anna mulle anteeksi, Jonas. Mä tiedän että odotit multa niin paljon. Ethän vihaa mua?" hän kuiskaa.
 "Mä en koskaan vois vihata sua, min älskling. Mä rakastan sua, ja se ei lopu tähän. Mä odotan sua niin kauan että tunnet olevasi valmis jatkamaan, tai vaikka aloittamaan alusta. En mä voi edes kuvitella olevani muiden kuin sun kans."
 "Voi sua.  Mä en kyllä voi luvata sulle enää mitään."
 "Etkö edes sitä että voisit olla mun ystävä? Ettet katoaisi mun elämästä? Haluaisin olla sulle edes ystävä, jos et kerran huoli mua puolisoksi, vaikka varmasti se tulee sattumaan kun en saa enää ottaa sua syliin ja suudella."
 Ilona Ofelia hymyilee pojalle pienesti.
 "Jonas, sä olet mulle tärkeä, enkä minäkään halua menettää sua. Ilman muuta ollaan ystäviä."
 Jonaksen suukotettua Ilona Ofeliaa katkeransuloisesti päälaelle ja poistuttua asunnosta jää tyttö istumaan pöydän ääreen pyöritellen sormusta käsissään. Pieni rengas tuntuu nyt, nimettömästä irrotettuna, hirveän, hirveän painavalta. Asunto tuntuu tyhjältä ilman Jonaksen lähes kaksimetristä vartta, vaikka poika ei olekaan asunut hänen luonaan vakituisesti. Vaikka Ilona Ofelia itse päätti jättää Jonaksen, niin häneen sattuu uskomattoman paljon. Taiteilu Jonaksen ja Samulin välillä on ollut uuvuttavaa, varsinkin kun hän tuntee niin vahvasti molempia kohtaan. Nyt, irti päästämisen hetkellä irti päästäminen tuntuu vaikeimmalta asialta koskaan, mutta silti hänestä on reilumpaa Jonasta kohtaan olla mieluummin yksin kuin jatkaa käsittämätöntä akrobaattitemppuilua poikien välillä.
 Ilona Ofelia osaa olla myös rehellinen itselleen. Vaikka hän sanoikin Reginalle olevansa sataprosenttisen varma Samulin tunteista itseään kohtaan, niin hän kuulee silti sen kylmän äänen sanovan alitajunnassaan, että jos poika tosissaan rakastaisi häntä, tämä olisi hänen eikä Olivian kanssa.
 Lauantai-iltapäivä ilman Jonasta on kuolettavan tylsä. Ilona Ofelia ei ole edes tajunnut kuinka täydellisesti poika on täyttänyt hänen elämänsä, ennen kuin tämä on mennyt. Äkkiä vihlova ikävä saa hänet itkemään, ja hän päättää soittaa Jonakselle välittömästi. Puhelin kuitenkin alkaa soida, ja puhelun takana oleva Miska pelastaa tytön tekemästä itsestään täydellistä surkimusta ja anelemasta Jonasta palaamaan.
 "Meillä hajosi viime yönä töissä tiskikone ja koko paikka lainehtii, eli mä olen vapaa tänä iltana! Joten miten ois tyttö, herrasmiesilta kaupungilla ilman herrasmiestä mutta mun seurassa?" Miska ehdottaa iloisesti, saaden Ilona Ofeliankin hymyilemään.
 "Kuulostaa hyvältä, mä taidan tarvita just sitä. Haetko mut kotoa? Mulla onkin sulle kerrottavaa..."

 Ilona Ofelia näkee sinä iltana huomattavasti normaalia enemmän vaivaa ulkonäkönsä eteen. Hänestä tuntuu että tänään hänen on oltava parhaimmillansa, onhan tavallaan sekä hautajaiset että uuden elämän alku.
 Hän tietää ettei ole ajan kauneusihanteiden mukainen, mutta on oppinut arvostamaan ja korostamaan niitä ominaisuuksiaan, jotka kokee viehättäviksi. Kirkkaan punaiseksi värjättyä kiharaista tukkaa on paljon, ja hän hoitaa sitä huolellisesti. Marmorinvalkea kesakoiden kirjoma iho on arpia lukuunottamatta virheetön. Peilistä vastaan katsovat vaaleanvihreät silmät ovat pikkuisen liian suuret pyöreisiin kasvoihin, nenä hieman liian pysty, suu aavistuksen liian ilmeikäs, ja vaikka tiettyä pyöreyttä on siellä täällä hänen vartalossaan, hän ei ole lihava. Hän myös tietää miten meikata, kammata ja pukeutua niin että vain harvat tulevat kiinnittäneeksi huomiota epäkohtiin.
 Ilona Ofelia havahtuu kun ikkunaan napsahtaa jotain kerran toisensa jälkeen. Hän avaa ikkunan ja näkee pihalla ruusu suussaan seisovan Miskan, joka nakkelee pikkukiviä hänen ikkunaansa.
 "Mä en ole vielä valmis!" tyttö huutaa ja pudottaa pojalle avaimen. Ei kulu kahta minuuttiakaan kun tämä jo seisoo eteisessä ja ojentaa ruusuaan. Ilona Ofelian vastaanottaessa kukan Miska tarttuu tytön ranteeseen.
 "Heeeiiii, missä sun sormus on?" hän kysyy hämmentyneenä.
 "Siitä mun pitikin puhua..."

 Miska vie Ilona Ofelian Keinuvaan Kameliin, perustellen ravintolavalintansa tytön erolla.
 "Mun puolesta voit puhua vaikka sun sisälmykset solmulle, mutta et silti saa mua uskomaan ettet haluaisi nähdä Samulia. Näenhän mä miten sun silmiin syttyi pienet tähdet samantien kun mainitsin koko miehen!"
 Ilona Ofelia tönäisee Miskaa hellästi kylkeen, ja halaa tätä sitten.
 Mitä lähemmäs Keinuvaa Kamelia he pääsevät, sitä hitaammaksi Ilona Ofelian askel käy. Entä jos Regina on sittenkin oikeassa Samulista, ja tämä ei välitä hänestä ollenkaan? Hän pysähtyy Keinuvan Kamelin ovelle ja Miska törmää häneen.
 "Mikä nyt?" poika kysyy.
 "Mua pelottaa", Ilona Ofelia kuiskaa. Miska halaa häntä, supattaa muutaman rohkaisevan sanan ja työntää sitten edellään ravintolaan.

Osa 21.

 Jonas on pyytänyt Ilona Ofelian viettämään yöt hänen asunnollaan. Nyt hän katselee sängyssään nukkuvaa tyttöä. Tämä on nukkunut rauhallisesti jo kaksi tuntia, mikä on parempi saavutus kuin koko kuluneella viikolla. Joka yö Jonas on herännyt useita kertoja siihen että Ilona Ofelia järjestää jotain, hänen levyjään, elokuviaan, valokuvausvälineitään, kattilakaappiaan tai vaatehuonettaan, tai siivoaa täydellä teholla. Eräänä yönä tyttö silitti hänen kaikki kuviteltavissa olevat vaatteensa. Toisena yönä tämä kuurasi kylpyhuoneen lattiasta kattoon. Keittiön kaapit ovat siistit, soittovälineet sievästi paikoillaan ja vaatehuone jokaista sukkaa myöten järjestyksessä. Jonas ei muista asunnon olleen näin tahrattoman siisti sen jälkeen kun muutti sisään.
 Päivät Ilona Ofelia on kuluttanut vaatteiden suunnitteluun ja toteutukseen. Jonas on hakenut tytön ompelukoneen ja muut tykötarpeet asunnolleen ja enemmän kuin mielellään hän ostaa Ilona Ofelialle kankaita, pitsejä tai mitä tämä tarvitseekaan. Jonaksen omat menot ovat tulohin nähden kohtuulliset, joten muutama kangasmetri ei vie häntä vararikkoon. Hän itse lähtee aamulla töihin, ja töistä palatessaan häntä odottaa siisti koti ja ruoka pöydässä. Elämä olisi upeaa jos ei tarvitsisi olla huolissaan toisen mielenterveydestä, mutta ainakin tyttö on hänen luonaan turvassa yöt.
 Jonas on pyöritellyt mielessään erinäisiä ajatuksia, ja päättää nostaa kissan pöydälle sinä iltapäivänä, kun Ilona Ofelia on majaillut hänen luonaan kahdeksan päivää. Tyttö on laittanut kalakeittoa, ja Jonas avaa sanaisen arkkunsa kun he istuvat syömässä.
 "Tiedätkö min älskling, musta ei tunnu ollenkaan pahalta tämä että olet täällä mun luona ja touhuat päivät ja saan nukahtaa sun viereen. Mä olen tässä vähän miettinyt että entä jos ruvettaisiin katselemaan yhteistä asuntoa. Mä olen alustavasti selaillut mahdollisia koteja, oli yksi rivitalonpätkä joka näytti lupaavalta, neljä huonetta, sauna ja iso keittiö. Kaksi kerrosta ja oma piha. Mun pitäisi toki ottaa vähän lainaa sitä varten, mutta enköhän mä ole jo niin iso poika, että saisin sen hoidettua. Sitten voitaisiin ottaa vaikka koira. Tai muita elukoita. Mä olen jo kauan halunnut hankkia rottia. Tai jotain liskoja tai käärmeen tai hämähäkin. Mitä sanot?" hän tuumaa. Ilona Ofelia jää tuijottamaan häntä, lusikka puolimatkassa suuhun.
 "Sä olet suunnitellut sitten kaiken valmiiksi?" tyttö kysyy ilmeettömänä.
 "Eikö kuulosta hienolta? Kyllä mä katselin omakotitaloja myös, mutta en löytänyt semmoista mikä olisi heti tuntunut siltä että haluan asua siinä", Jonas innostuu, huomaamatta pieniä jäähileitä morsiamensa äänessä. Hän katsoo silmät hohtaen Ilona Ofeliaa, joka tuijottaa takaisin vihreät silmät teräksenkovina. Jonas tajuaa sanoneensa tämän mielestä väärää vasta kun saa soppalautasesta otsaansa tytön pyyhkäistessä raivoissaan astiat pitkin keittiötä ja syöksyessä sitten makuuhuoneeseen.
 "Älä enää ikinä, ikinä, ikinä yritä järjestellä mun elämää ja tulevaisuutta mun selän takana!" pikkuruinen punatukka karjuu kootessaan tavaroitaan. Tyttö poistuu asunnosta ja Jonas jää yksin, hämmentyneenä ja järkyttyneenä.
 Ilona Ofelia soittaa Reginalle heti päästyään ulos, kertoo tapahtuneen ja maustaa tekstiään raikuvilla sadatuksilla.
 "Hillitsehän nyt vähän tuota suunnatonta kaunopuheisuutta ja valista mua, että minkä takia sua noin kauheasti järkyttää ajatus yhteisestä kodista Jonaksen kanssa?" Regina rauhoittelee.
 "Vastahan me ollaan reilu puoli vuotta seurusteltu", niiskahtaa Ilona Ofelia. Reginan ei tarvitse nähdä häntä tietääkseen että toinen on hajoamaisillaan sirpaleiksi. Silti Reginan on jatkettava keskustelua.
 "Ja menitte kihloihin keskimäärin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Anteeksi nyt muru, mutta sun on aika lailla myöhäistä alkaa jeesustelemaan nopeasta etenemisestä. Joten miten olisi jos kertoisit ihan rehellisesti että mistä nyt kiikastaa?" Regina kysyy.
 Ilona Ofelia purskahtaa itkuun.
 "Voi sua. Mene kotiin, mä tulen sinne niin pian kuin pääsen."

 Ilona Ofelia makaa sängyllä pää Reginan sylissä, mutta ei itke. Regina on puhunut Jonaksen puolesta yli tunnin, eikä tyttö ole päästänyt ensimmäistäkään kyyneltä sitten puhelun lopettamisen.
 "Sä tiedät että mä rakastan sua, mutta joskus sua ei vaan voi ymmärtää. Jonas on huippujätkä, ja ensin sä suunnittelet sen vaihtamista lennosta Samuliin ja nyt viskot sitä talouskapineilla, mitä seuraav... Hei, mitä nyt?" Regina keskeyttää puheensa kun Ilona Ofelia pillahtaa itkuun. Sitten hänellä välähtää, ja hän kääntää ystävänsä kasvot melko kovakouraisesti itseään kohti.
 "Sä et ole tosissasi! Ilona, sano ettet ole. Tajuatko että Jonas rakastaa sua enemmän kuin mitään ja haluaa antaa sulle kaiken minkä voi, ja vielä vähän päälle. Tarkoitus ei ole loukata, mutta mitä sä saisit Samulilta? Anteeksi nyt taas vain, mutta mä olen oppinut tuntemaan Jonaksen ja sillä on paljon enemmän tajottavaa kuin Samulilla, joka käsittääkseni seurustelee, vieläpä sangen vakavissaan. Onko se jotenkin antanut ymmärtää että jättäisi Olivian sun takia?"
 "Ei se ole mitään sanonut, mutta musta tuntuu vahvasti siltä että se haluaa mut. Täällä", sanoo Ilona Ofelia ja painaa käden sydämelleen.
 Regina pudistaa turhautuneena päätään. Hän ei jaksa uskoa että Samuli vaihtaisi Oliviaansa keneenkään, vaikka kuinka olisi flirttaillut ja hiiviskellyt Ilona Ofelian kanssa. Flirttailu ja hiippailu kun eivät puhu kuitenkaan sen puolesta että Samuli olisi korviaan myöten rakastunut. Regina ei ole kuullut tämän pyrkineen lähikontaktiin sen surullisenkuuluisan syyskuisen suudelman jälkeen, lukuunottamatta tanssimista ystävänpäivän bileissä, ja sitä ei Reginan mielestä lasketa. Vaikka hän rakastaa pientä punakiharaista ystävätärtään, niin hän on varma ettei tämä olisi edes tilaisuuden tullen Samulille muuta kuin petit amour de plaisir, sillä sokeakin näkee, että Olivia on pojan veritable grand passion. Mutta sitähän on turha koettaa selittää Ilona Ofelialle.
 "Voi sua kultapieni. Valinta on toki sun ja ei oikeastaan ole mun asia siihen puuttua, mutta sano mun sanoneen että tämä ei pääty hyvin. Muista kuitenkin että olet supertärkeä ja voit soittaa mulle sitten kun haluat itkeä. Se ei silti tarkoita että mä hyväksyisin tämän", Regina sanoo ja poistuu hiljaa asunnosta.