tiistai 30. joulukuuta 2014

Osa 25.

Puhelin soi. Ja soi. Ja soi. Yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä äänimerkki ilmoittaa uudesta viestistä. Ilona Ofelia makaa flegmaattisena sängyllä, häntä ei kiinnosta vastata. Julian temppu on loukannut häntä syvemmin kuin mikään aikoihin. Hän ei muista edes nähneensä Juliaa matkalla Keinuvasta Kamelista Justuksen luo. Kuitenkin on pääteltävissä, että hän itse on ollut melkoisessa kunnossa, kun Justus on joutunut lähestulkoon kantamaan hänet asunnolleen. Ilmeisesti toiset ovat tehneet omia virheellisiä johtopäätöksiään kuvan harhaanjohtavan läheisestä tunnelmasta hänen ja Justuksen välillä.
 Ilona Ofelian on surku Jonasta. Poika käy selvästi raivokkailla ylikierroksilla, ja Ilona Ofelia ymmärtää syynkin, mutta ei ole aivan vielä valmis selvittämään tälle tapahtumien todellista kulkua. Hän tietää ettei ole Jonakselle enää millään tavalla tilivelvollinen, mutta tahtoo tämän kuitenkin tietävän ettei hän ole vaihtanut tätä lennosta Justukseen, saati pahoittanut hänen mieltään tarkoituksella.
 Puheluita tulvii edelleen. Ilona Ofelia ei vastaa. Sitten soi ovikello, ja heti perään kuuluu Reginan käyttämä merkkikoputus.
 "Mä tiedän että olet kotona. Kasaa itses, me tullaan nyt sisälle", kuuluu Reginan ääni oven läpi ja avaimen rapina lukossa. Ilona Ofelia vääntäytyy sängyltään vastaanottamaan Reginan, Mikaelin ja Miskan. Jokainen halaa vuorollaan punatukkaa.
 "Mitä oikeasti tapahtui? Ja mikset vastaa puhelimeen?" kysyy Miska. "Soitin Justukselle, se sanoi että mitään ei ole tapahtunut eikä oikein tajua mistä nyt on kyse. Joku omasta mielestään avulias oli tägännyt senkin siihen kuvaan."
 "Ei, mitään ei tapahtunut. Justus vei mut luokseen koska olin niin humalassa. Enkä ilmeisesti pysynyt omilla jaloillani kun olen roikkunut sen kaulassa. Oletan että Julia on tullut jossain vastaan ja napannut kuvan, tosin mä en muista koko naista edes nähneeni", Ilona Ofelia sanoo.
 "Mikä Juliaa oikein vaivaa? Tuntuu että se nykyään ihan tarkoituksella koettaa sekoittaa kaikki kuviot", pohtii Regina ja alkaa naputella puhelintaan. Sen paremmin Ilona Ofelia kuin pojatkaan eivät osaa vastata.
  Äkkiä Reginan puhelin soi, ja hän  kiiruhtaa vessaan vastaamaan. Miska kietoo Ilona Ofelian kainaloonsa ja sanoo hiljaisella äänellä: "Justus pyysi kertomaan terveisiä. Sekin miettii että mitä tässä oikein tapahtuu. Käski mun sanoa sulle, että jos tämä tilanne ahdistaa kamalasti tai on muuten kurja olo ja haluat puhua niin sun ei tarvi kuin soittaa sille. Samat sanat muuten omasta puolestani."
 Ilona Ofelia painaa suuren suukon pojan poskelle.
 Regina  ilmaantuu vessasta päättäväinen ilme kasvoillaan.
 "Julia soitti. Anteeksi Ilonaiseni että otin vapauksia, mutta se tulee tänne ja tämä asia selvitetään nyt. Mulla alkaa palamaan hermot nimittäin", hän ilmoittaa. Ilona Ofelia huokaisee.
 "Onkohan se hyvä idea?" kysyy Miska epäillen.
 "Oli tai ei, niin ei tämä näinkään voi jatkua. Jo ihan Ilona Ofelian mielenterveydenkin takia", Regina vastaa.
 "Siinä tapauksessa lienee parasta kutsua Justus myös. Tämä koskee sitäkin", Miska sanoo ja kaivaa samantien puhelimensa esiin ja alkaa naputtelemaan viestiä.
 Nelikko nököttää haudanhiljaisuudessa odottaen kohtaamista. Miska ja Regina istuvat hermostuneen Ilona Ofelian molemmin puolin ja puristavat tämän täriseviä käsiä.
 "Olisko Jonaskin pitänyt pyytää tänne? Se kun tuntuu ottaneen tämän aika henkilökohtaisesti", sanoo Mikael varovasti. Ilona Ofelia ei vastaa, joten Regina tekee pikaisen päätöksen hänen puolestaan ja nyökkää Mikaelille. Tämä siirtyy vessaan soittamaan.
 Painostava hiljaisuus jatkuu, kukaan ei puhu seuraavaan puoleen tuntiin mitään.
 Jonas saapuu ensimmäisenä. Hän näyttää valvoneelta ja muutenkin riutuneelta.
 "Selitä!" hän tokaisee Ilona Ofelialle jo takkia riisuessaan.
 "Mä olen epävirallinen erotuomari ja poistan paikalta jokaisen, joka alkaa käyttäytymään huonosti, että sitä silmällä pitäen", huomauttaa Regina hiljaa.
 "Olin hirveässä humalassa, enkä selvinnyt kotiin, joten Justus keräsi mut matkaansa. Mitään valonarkaa ei tapahtunut, jos sitä skitsoilet. Itse asiassa mitään ei tapahtunut. Julia on tehnyt omia johtopäätöksiään", Ilona Ofelia vastaa. Jonaksen tuikea ilme sulaa, mutta sitten soi ovikello. Vessasta tuleva Miska avaa oven Justukselle. Tämä potkii New Rockinsa jaloistaan ja kiirehtii Ilona Ofelian vierelle. Jonaksen jo lientynyt ilme kiristyy samantien.
 "Siirry kauemmas Ilona Ofeliasta", hän ärähtää matalasti.
 "En. Yhtälailla minä olen tässä osallinen. Sitä paitsi, te olette eronneet", vastaa Justus rauhallisesti.
 Jonaksen metsänvihreät silmät välähtävät ja ilman muuta varoitusta hän syöksyy Justuksen kimppuun. Lyhyempi poika ei ehdi reagoida hyökkäykseen ja saa kovan iskun suupieleensä. Hän ei kuitenkaan iske takaisin, vaan pyrkii ainoastaan torjumaan Jonaksen raivokkaat nyrkit.
 Ilona Ofelia ponnahtaa ylös, kiertää Jonaksen taakse ja kurottaa kiinni tämän rastoihin. Saatuaan tiukan otteen hän nykäisee, eikä irrota otettaan. Jonaksen huomio herpaantuu, jolloin Miska ja Regina pelastavat Justuksen tämän ulottumattomiin. Jonas ravistaa niskassaan roikkuvan Ilona Ofelian irti valtavalla voimalla. Tyttö lennähtää päin pöytää, lyö ohimonsa sen kulmaan ja putoaa lattialle, jääden siihen makaamaan.
 Asunto hiljenee saman tien. Regina tuijottaa kauhistuneena Jonasta, joka tuijottaa vielä kauhistuneempana lattialla velttona makaavaa Ilona Ofeliaa. Rastatukkainen poika polvistuu tytön viereen ja pyyhkii hellästi punaisia kiharoita tämän kasvoilta.
 "Voi kultapienirakas. Anna mulle anteeksi, jos vain mitenkään voit. En ikinä satuttais sua tahallani", hän supattaa kyyneleet silmissään.
 Taas ovikello soi. Miska, joka on jo alistunut hovimestarin osaansa, kiirehtii avaamaan. Viimeinkin Julia saapuu paikalle, Henkka mukanaan.
 "Täällähän on ilo ylimmillään", Julia toteaa katsellen ympärilleen, "mutta mitä Ilona Ofelialle on tapahtunut?"
 Miska kertoo happamana tiivistetyn version. Hän ei ole koskaan liiemmin pitänyt Juliasta, ja viimeisimpien tapahtumien varjossa pitää tästä vielä vähemmän.
 "Jätkätkö ihan tosissaan tappeli tuosta naisesta? Vaikka eivät ole edes ainoita ketä se on pyöritellyt?" hämmästelee Julia ilkeä pilke silmissään.
 "Mitä sä tarkoitat?" kysyy Jonas heti lattianrajasta.
 "Haluan huomauttaa että mua ei ole pyöritellyt kukaan, vaan mut on vedetty tähän draamaan vastoin tahtoani. Josta tuli mieleen... Ole hyvä ja selitä, mitä tarkoitusta se sun kuvatempaus oikein palveli?" kysyy Justus. Hän nousee sängyltä, astahtaa Julian eteen ja tuijottaa tätä vaativasti. Huolimatta hoikasta olemuksestaan hän onnistuu näyttämään uhkaavalta, Julian silmistä huomaa, kuinka tämä alkaa tuntea tervettä pelkoa tekemistensä takia. Silti tyttö kohentaa ryhtiään ja toteaa ylimielisen itsevarmasti: "Mun mielestä ei vain ole oikein että Ilona Ofelia jakaa pitkin kaupunkia, täytyihän sen joskus tulla ilmi. Ja nyt kun mulla oli sopivasti kuvatodiste, niin samahan se oli mun olla se joka asian toi julkisuuteen."
 "Paraskin puhumaan! Ilona Ofelia ja Jonas on eronneet, Justuksen kanssa ei tapahtunut mitään, ja kaikki muu mihin nyt viittaat, on argumenttina invalidia", huomauttaa Regina vaarallisen hiljaa. Julia käännähtää kohti Reginaa silmät leimuten.
 "Ja miksi sinä olet AINA Ilona Ofelian puolella? Mä luulin että olet mun ystävä!" hän kirkuu.
 "Mä en väitä olevani kenenkään puolella. Enkä kyllä tämän jälkeen haluakaan olla sun ystävä, en edes kaveri. Miten sä saatat alkaa tarkoituksellisesti pilaamaan Ilona Ofelian kuvioita, vaikka sun pitäis olla sen ystävä? Ja koska olet nyt niin kovasti totuuden perään, niin kai olet kertonut Henkalle Nikosta ja niistä parista muusta herrasta, joita tapailit vielä uudenvuoden aikaan?" karjaiseen Regina jo itsehillintänsä menettäneenä. Henkka päästää otteensa Julian kädestä ja astuu askeleen kauemmas. Julia purskahtaa itkuun.
 "Miten sä kehtaat?" hän parkaisee Reginalle.
 "Samaa voisin kysyä sulta", toteaa Justus jäisellä äänellä.
 "Minä myös. Mulle riitti. Mä en enää halua sua mun elämään. Hyvästi", tokaisee Henkka Julialle. Muille hän heilauttaa kättään ja poistuu asunnosta.
 "Hei! Ilona Ofelia alkaa heräillä!" huudahtaa Jonas riemastuneena.
 "Jos sua ei ois, niin ei ois tarvinnut siitäkään huolehtia..." mutisee Justus, mutta niin hiljaa ettei Jonas kuule.
 Ilona Ofelia kohdistaa vaaleanvihreän katseensa Juliaan ja toteaa: "Mä komppaan Henkkaa. Poistu mun elämästä. Kokonaan. Kyllä mä olen kuullut mitä täällä on puhuttu. Ala mennä."
 Julia vilkuilee avuttomana ympärillään olijoita, mutta kohtaa vain kylmiä katseita. Regina osoittaa ulko-ovea ja tokaisee: "Tuossa on ovi. Etköhän osaa käyttää sitä. Ilona käski sun mennä, joten mene."
 Julian ryhti lysähtää ja hän ei voi muuta kuin tehdä kuten Regina käskee.
 Justus ojentaa kätensä Ilona Ofelialle ja auttaa tämän varovasti ylös ja sängylle, jättäen Jonaksen pihisemään kiukkuaan sivummalle.
 "Ja mitä suhun tulee, Jonas, niin meidän kai pitäis hieman keskustella sunkin käytöksestä. Haluaisitko selittää, että minkä takia alat riehumaan tuolla tavalla? Mä olen aina pitänyt sua järkevänä ja rauhallisena jätkänä! Mikä suhun on oikein mennyt?" Regina tivaa käännähtäen pitkää basistipoikaa päin. Tämä painaa nolona päänsä.
 "Mä en osaa selittää... Mä en koskaan satuttaisi Ilona Ofeliaa tahallani!" hän sanoo hiljaa.
 "Sulla ei ole enää mitään oikeuksia Ilona Ofelian persoonaan. Sä olet satuttanut tuota tyttöä fyysisesti, joten voit mennä samaa reittiä kuin Julia", Miska sanoo lujalla ja varmalla äänellä, yllättäen sillä kaikki. Ilona Ofelia vilkaisee Miskaa, ja huomaa pojan näyttävän vihaisena Islalta enemmän kuin koskaan.
 Jonas tuijottaa anovasti Ilona Ofeliaa. Tämä katsoo silmää räpäyttämättä takaisin.
 "Rakas, anna anteeksi. Voitko antaa mulle anteeksi?"
 "Luulisin. Mutta en nyt."
 Rastatukkainen poika ei tee elettäkään mihinkään suuntaan. Hänet on lyöty. Viimein Miska nousee, tarttuu bassotaiteilijaa käsivarresta ja saattaa tämän hiljaa ulos asunnosta.

Osa 26.

Tikkuun ilmestyneet kaksi pientä punaista viivaa tuijottavat syyttävästi saippua-astian vierestä. Pytyn kansi on kiinni ja kannella istuva tyttö hautaa kasvot käsiinsä ja purskahtaa itkuun. Ei tämän näin kuulunut mennä! Hän on vasta kahdenkymmenenkahden, eikä edes varsinaisesti vakituisessa parisuhteessa.
 Ympärillä on tapahtunut niin paljon, eikä sataprosenttisen varmalla isäehdokkaallakaan ole ollut ihan hiljaista. Ja kuinka tämän hänellekään kertoisi? Pojalla on kalenteri täynnä bändin ja päivätyön kanssa, ei hän voi vaatia tätä olemaan vielä isäkin.
 Puhelimen vaativa ääni saa tytön pyyhkäisemään vihaisesti silmiään ja ryhdistäytymään. Hän hapuilee puhelimen käteensä. Näytöllä vilkkuu Mikaelin nimi. Regina painaa punaista luuria, ja valitsee sitten Ilona Ofelian numeron.

 Samuli tapaa Jonaksen musiikkibisneksien merkeissä. Vaikka Jonas näyttää kärsivän erosta, Samuli tuntee pientä riemua sydämessään. Silti syyllisyydentunne on raskaampi. Hän on alkanut pitää Jonasta ystävänään. Ja hän tietää, että Olivian vuoksi hänen ei pitäisi edes reagoida siihen, että Ilona Ofelia on taas vapaa. Vaikka Olivia onkin ollut viime aikoina vuorotellen hankala ja vuorotellen etäinen. Samuli on ihmetellyt kosinnastaan asti mikä tyttöä vaivaa. Tämä on ollut avoimen iloinen vain heti vastattuaan myöntävästi, ja silloin kun heidän vanhempansa kävivät kihlajaiskahvilla. Hän toivoo lähes koko sydämestään, että tyttö olisi taas oma itsensä. Pieni osa hänestä taas toivoo, että Ilona Ofelia ottaisi yhteyttä.

 Miska kantaa viimeisen laatikon vuokrakolmionsa toiseen makuuhuoneeseen. Kun kämppis muutti edellisessä kuussa pois, hän luuli joutuvansa muuttamaan pienempään ja edullisempaan asuntoon, kun uutta kämppäkaveria ei löytynyt. Pessin asunnontarpeen hän kuuli työkaveriltaan, ja soitti pojalle heti seuraavana päivänä. Tämä suhtautui rauhallisesti hänen työaikoihinsa, seksuaaliseen suuntautumiseensa ja muutamiin muihin esille nousseisiin seikkoihin, ja niinpä nyt, alle viikko puhelusta muutto on lähes hoidettu. Miska palaa halusta esitellä Pessi ystävilleen, poika vaikuttaa huipputyypiltä. Vaikka onkin hetero.

 "Tätä ei ole helppo sanoa..." Justus kirjoittaa. "Mutta mä olen tavannut yhden tytön. Mä en tiedä pitääkö se musta, tai voiko siitä tulla mitään, mutta mä en pysty enää jatkamaan sun tapailua."
 "Mä oon vähän aavistellutkin. Oot ollu vähän vaisu. Onhan tuo meidän välimatkakin turhauttavan pitkä. Mun tulee sua kuitenkin ikävä. Kerro siitä tytöstä, mä haluan tietää mihin sä vaihdat minut ja tän suhteen."
 "Niina, sä oot ihmeellinen. Mä pelkäsin kertoa tätä sulle, ajattelin että ottaisit tän raskaammin. Kiitos ettet raivostunut mulle."
 "Mä en kiellä, ettenkö olis pettynyt, mutta eihän meillä ole mitään sitoumuksia. Sä olet vapaa mies. Kerro nyt kuka se on!"
 "Se on semmonen pikkuruinen punatukkainen goottityttö, Ilona nimeltään. Tosin kaikki tuntuu kutsuvan sitä Ilona Ofeliaksi, herra tietää mitä varten... Se on vasta eronnut, ja tuntuu hieman epätasapainoiselta. Mutta jokin siinä viehättää mua."
 "Justus, mä toivotan sulle onnea sen tytön suhteen. Muista että mä olen täällä jos kaipaat mua joskus. Tai haluat vain jutella. Nyt, mene ja hurmaa se tyttö niinkuin hurmasit minut aikanaan. Pidä mut ajan tasalla."
 "Kiitos Niina. Sä olet aarre."

 "Miten niin sulla on jo kämppis? Mä laskin täysin sen varaan että voin asua sun luona! Tajuatko että mulla loppuu vuokrasopimus kuun lopussa ja sitten oon koditon!" karjuu Isla puhelimeensa.
 "Rauhotu, ja koeta tajuta että mä tarvin maksavan vuokralaisen. Sä olet mun kaksonen ja mä rakastan sua, mutta mä en voi elättää sua. Sä et ole mun vastuulla. Sä voit tulla pariksi päiväksi ja nukkua sohvalla, mutta enempää mä en voi luvata", Miska vastaa.
 Isla lyö turhautuneena luurin veljensä korvaan. Hän on aivan neuvoton. Kun veli ilmoitti kämppiksensä muuttavan, hän kertoi vuokrasopimuksensa loppuvan ja tarvitsevansa joksikin aikaa katon päänsä päälle. Hän ei aio jäädä enää tähän pikkukaupunkiin, jossa jokainen tuntuu seuraavan häntä, varsinkin naapurirapun sekakäyttäjä. Hänen on pakko keksiä jokin ratkaisu.

 Olivia puristaa pikkuiset kätensä nyrkkiin ja puree hampaansa yhteen. Hän ei aio itkeä. Hän ei aio murtua, vaikka mieli tekisi.
 Hän on tiennyt jo jonkin aikaa, että Samulin ja Ilona Ofelian välillä on tapahtunut jotain. Hän on saanut sähköpostiinsa useita printscreenejä, eräässä Ilona Ofelia kertoo Samulin suudelleen häntä. Tytön viestien vastaanottajan nimi on sensuroitu, ja lähettäjän sähköpostiosoite ei tee häntä hullua hurskaammaksi.
 Olivia on raivoissaan. Hän ei tiedä kummalle olisi vihaisempi. Ilona Ofelian hän on tuntenut vain hetken, ja hän kyllä ymmärtää sulhasensa saattavan olla kiusaus kenelle tahansa tytölle, mutta hän luuli Ilona Ofeliaa ystäväkseen. Kun taas mitä Samuliin tuli... Olivian leuat kiristyvät. Hän on antanut pojalle mahdollisuuden parempaan elämään, ja hän aikoo tämän myös tuhota.

Osa 24.

Yksiön ikkunat helisevät kun Ilona Ofelia ulvoo ilmoille mielipidettään Justuksesta.
 "Kuinka käsittämättömän alhainen sä pystyt olemaan?! Ensin pyytelet muka anteeksi, mutta koko ajan sun mielessä oli juottaa mut humalaan ja saada mut sun sänkyyn!" tyttö kiljuu, ja kiljuisi mielellään paljon muutakin, mutta hänen on pakko syöksyä vessaan, kun järkyttävä pahoinvoinnin aalto pyyhkäisee hänen ylitseen. Hän oksentaa niin kauan ettei saa enää ulos muuta kuin sapenkarvaista nestettä. Kakoessaan hän tuntee kuinka hänet kiedotaan hellästi peittoon, ja kädet pyyhkivät takkuisia kiharoita pois kasvoilta.
 "Voi sinua, hassu tyttö. Meidän välillä ei tapahtunut mitään. Toin sut tänne, kun en tiennyt missä asut eikä Miskakaan osannut kertoa, saati että oisit sen itse tehnyt. Mä nukuin itse sohvalla. Tule nyt syömään jotain, tai juo edes sitä kahvia", sanoo Justus ja auttaa tärisevän tytön ylös lattialta. Hän taluttaa tytön sängylle, poimii lattialta oman t-paitansa ja ojentaa sen Ilona Ofelialle, poistuen sitten herrasmiesmäisesti keittiöön. Ilona Ofelia sujauttaa paidan päälleen, noukkii lattialta pikkuhousunsa ja jää tuijottamaan niitä.
 "No? Mikä niissä on vikana?" kysyy huoneeseen palannut Justus ja ojentaa hänelle kahvikupin.
 "Ne on eiliset", naurahtaa Ilona Ofelia vähän nolona. Ensimmäinen kahvihörppy parantaa oloa asteen verran. Justus virnistää.
 "Se ongelma nyt on äkkiä ratkaistu. Lainaan sulle bokserit! Haluatko käydä suihkussa? Tosin mun pesuaineet ehkä tuoksuu liian miehiseltä sun makuun."
 Justus kaivaa kaapista pyyhkeen ja patistaa tytön kylpyhuoneeseen. Tämän peseytyessä poika keräilee lattialta vaatteet, pudistelee ne ja laskee sängylle. Hän etsii lainaksi lupaamansa bokserit ja heittää ne pinon päällimmäiseksi.
 Ilona Ofelia tulee suihkusta kietoen pyyhettä päänsä ympärille. Huomatessaan tytön alastomuuden poika kääntää häveliäästi katseensa muualle.
 "Ei sun tarvi kainostella. Alastihan mä olen täällä koko yön ollut, joten tuskin nyt näkisit mitään mitä et ole jo nähnyt", Ilona Ofelia huomauttaa pojan selälle kiskoessaan vaatteitä ylleen.
 "Siinä sä olet väärässä. Olet epäilemättä ihan nätti alastomanakin, mutta ei ole mun asia tirkistellä sua varkain kun oot lähes tiedoton", tokaisee Justus ikkunalle.
 Pukeutumisoperaationsa kunnialla loppuun saattanut Ilona Ofelia on ällikällä lyöty. Justus ei vaikuta nyt ollenkaan samalta pojalta kuin ystävänpäivän iltana. Silloin tämä oli röyhkeä, itsetietoinen ja koppavan oloinen, nyt taas ujohko, herkkä ja kohtelias. Ihan kuin pojassa olisi kaksi aivan eri puolta. Ilona Ofelia katselee häntä. Musta tukka on hassuna nutturana, sellaisena jota yksikään Ilona Ofelian tuntema miespuolinen henkilö ei pitäisi julkisilla paikoilla mistään hinnasta. Paitaa poika ei ole vieläkään löytänyt päälleen, farkut roikkuvat matalalla lonkkaluiden päällä paljastaen hienokseltaan erottuvia lihaksia ja navasta alkavan karvavanan joka katoaa housuihin. Molemmissa nänneissä on lävistykset, samoin kulmassa ja alahuulen molemmilla sivuilla. Varpaat ovat paljaat, toisessa ranteessa on kulunut musta nahkaranneke ja toisessa pari vielä kuluneempaa kankaista festariranneketta. Yhtään tatuointia ei ole näkyvissä. Hetken mielijohteesta Ilona Ofelia halaa Justusta tiukasti.
 "Kiitos kun viitsit pitää musta huolta. Ja anteeksi että mä raivosin sulle. Ihan turhaan. Et sä ole niin kamala kuin mä luulin. Anteeksi oikeasti."
 Justus rutistaa tyttöä, tarttuu sitten tätä olkapäistä ja katsoo vihreisiin silmiin.
 "En mä ole paha jätkä ollenkaan, eikä ole ollut tarkoitus sellaista vaikutelmaa antaa missään vaiheessa. Vaikka mä en edes tunne sua kunnolla, niin en mä silti voisi jättää sua kylille päissäsi hortoilemaan. Mä kuitenkin pidän susta, joten voitaisiinko olla kavereita?" hän sanoo. Tytön kasvot sulavat aurinkoiseen hymyyn.
 "Tottakai!! Hei, haluan sun numeron", Ilona Ofelia vastaa, nappaa laukkunsa ja kaivaa puhelimensa esiin. "Hitto, akku on loppu. Sano mun sanoneen että puoli maailmaa on tavoitellut mua. Pitäisi kai lähteä kotiin pikkuhiljaa."
 "Mä laitan mun numeron sulle vaikka Facebookissa. Tarvitko kyydin kotiin? Mun auto on tuossa kadun laidassa, ei olisi iso vaiva", tarjoutuu Justus.
 "Se riippuu ihan siitä kuinka kaukana keskustasta tässä ollaan."
 Justus kertoo sijainninm ja Ilona Ofelia toteaa kävelymatkan omalle asunnolleen kestävän korkeintaan viisitoista minuuttia.
 "Mä taidan kävellä kuitenkin. Kiitos tarjouksesta, ja yösijasta ja kahvista ja kaikesta", sanoo Ilona Ofelia, pukee ulkovaatteensa ja poistuu.

 Saatuaan puhelimensa laturiin ja virrat päälle Ilona Ofelia toteaa saaneensa kymmenkunta viestiä.

 JONAS: Vastaisit nyt.
 JONAS: VASTAA
 JONAS: Nyt helvetti jotain vastausta!
               Kauanko tätä on jatkunut?

Ilona Ofelia on ymmällään. Jonas on ilmeisesti yrittänyt tavoittaa häntä, mutta mistä ihmeestä tämä oikein puhuu?

 REGINA: Mitä Julia oikein selittää?
                  Mikset vastaa puhelimeen?

 Ilona Ofelia hämmentyy yhä enemmän. Miten Julia liittyy mitenkään mihinkään?

 JONAS: Mä olen todella pettynyt suhun!
 REGINA: Ilona rakas vastaa! Jonas soittelee
                  mulle aivan raivoissaan! Mitä oot
                  mennyt tekemään?
 JONAS: Vastaa nyt siihen puhelimeen ja
                ota vastuu tekemisistäsi!

 Ilona Ofelia ei tajua lainkaan mistä on kyse. Jotain on selvästi tapahtunut, mutta kenenkään viesteistä ei saa selville mitä.

 ISLA: Mitä perkelettä siellä tapahtuu?
            Kuka se poika on? Ja miksi?

 "MIKÄ POIKA??" karjaisee Ilona Ofelia puhelimelleen.

 ISLA: Jos sitä kuvaa ei olisi niin mä
            väittäisin kyllä että Julia
            valehtelee. Kerro mulle!

"MIKÄ KUVA?" ulvahtaa Ilona Ofelia.

 REGINA: Olethan nähnyt siis mitä
                   Julia on postannut sun
                   seinälle?

 Ilona Ofelia syöksyy käynnistämään koneensa. Pakkohan tähän on jotain järkeä saada, ja pian. Puhelin ilmoittaa viestistä.

 MISKA: Mulla on filmi poikki.
                Facebookista päätellen
                sulla ja Justuksella on
                mennyt ihan putkeen?

 Koneen käynnistyminen kestää tuskallisen kauan. Viimein Ilona Ofelia pääsee kirjautumaan käyttäjätililleen. Pienellä selaamisella uusien ilmoitusten seasta löytyy se, jonka mukaan hänet on merkitty kuvaan Julian toimesta. Kun kuva aukeaa, hän näkee hieman rakeisen, mutta silti tunnistettavan kuvan jossa nojailee harhaanjohtavan lemmekkään näköisenä Justukseen. Kuvatekstissä Julia peräänkuuluttaa pojan henkilöllisyyttä.
 Ilona Ofelia purskahtaa itkuun.

Osa 23.

Miska kiskoo Ilona Ofelian istumaan pöytään, josta näkee Samulin. Karaokeisännän tiskin liepeillä pyörii puolenkymmentä tyttöä kikattamassa, ja Ilona Ofelia tunnistaa joukosta Jessican ja Ellinooran, jotka olivat hänen luokkansa kamalimmat koulukiusaajat peruskoulussa. Hänen mieleensä palaa kaikki, mitä nuo kaksi tekivät aikoinaan hänen nöyryyttämisekseen, ja suunnaton kiukku kuohahtaa hänessä. Varsinkin kun Samuli näyttää hieman liian kiinnostuneelta aivottomasti hihittelevästä tyttöparvesta. Kuinka hänen muka pitäisi tässä tilanteessa kertoa pojalle tunteistaan?
 Äkkiä Samuli kääntää päätään, huomaa Ilona Ofelian ja väläyttää leveän hymyn. Sitten hän heilauttaa kättään, kutsuen tytön selvästi luokseen.
 "No, ala mennä!" kannustaa Miska.
 "Mua jännittää! Entä jos tämä on sittenkin huono idea?"
 "Kuules nyt tyttö, mä en epäile hetkeäkään ettetkö sä sulattaisi tuon sinisilmän sydäntä vaikka se olisi hieman vastahakoinenkin! Nyt menet, räpsyttelet noita sun kilometriripsiä ja näytät että just SÄ olet se kenet se haluaa!"
 Ilona Ofelia virnistää Miskalle ja kävelee Samulin luo niin arvokkaasti kuin jännitykseltään kykenee. Kun Jessica ja Ellinoora ystävineen väistyvät tieltä, Ilona Ofelian itsevarmuus kasvaa kohisten. Kun hän pääsee tyttöjen ohi kopille, Samuli ojentaa kätensä, auttaa hänet muutaman portaan yli koppiinsa ja halaa tiukasti. Ilona Ofelian selän takana tyttölauma näyttää nyrpeää naamaa ja poistuu tiskin suuntaan.
 "No hei pikkuinen! Kiva nähdä sua. Miten sä oikein onnistut aina ajoittamaan sun saapumisen näin hyvin, mulla oli mennä hermot tuon mimmilauman kanssa", Samuli nauraa.
 "Tuossa kyllä olikin pari naista joita voisin lyödä huoletta päin naamaa. Mun peruskouluajan pahimpia kiusaajia", Ilona Ofelia selittää.
 "Huh. Sen oli kyllä näköisiäkin. Kunhan et nyt enää päästä niitä kävelemään sun yli. Oot tuhat kertaa arvokkaampi kuin nuo", sanoo Samuli ja kiertää kätensä tytön ympärille.
 "Ei tunnu siltä. Minä ja Jonas erottiin tänään."
 "Eikä! Voi sua pikkuinen... En oikein tiedä mitä sanoa, muuta kuin että olen pahoillani sun puolesta. Jos haluat puhua, niin kuuntelen tietysti, jos annat mun ensin kertoa mitä mulla on sydämellä."
 "Tottakai sä kerrot! Anna tulla!" kannustaa Ilona Ofelia. Hänen sydämessään asuva toivo tuntuu roihahtavan, nytkö on se hetki jolloin Samuli kertoo haluavansa hänet?
 "Mä tiedän että tämä on huono hetki, kun sä kerran olet juuri eronnut, ei kai ole sopivaa sanoa tällaista kun sun tilanne on tuo... Mutta tämä on mulle niin iso juttu! Mä kosin tänään Oliviaa ja se sanoi kyllä!"
 Ilona Ofeliasta tuntuu kuin häntä olisi läimäytetty, ja lujaa. Henki salpautuu ja kyyneleet pyrkivät silmiin.
 "Ihanaa! Oon niin onnellinen sun puolesta!" hän onnistuu silti sanomaan konemaisesti, ja pystyy jopa hymyilemään, vaikka tuntuu että sydän hajoaa sirpaleiksi korsetin sisällä. Hän pakottaa itsensä juttelemaan Samulin kanssa, kestää murtumatta tämän onnellisuuden ja pinnistää kasvoilleen hymyn.
 "Pakko sanoa että ihailtavan hyvin otat tuon sun eroasian. Jaksat olla oma aurinkoinen ja suloinen itsesi", toteaa Samuli hymyillen sinisillä silmillään. Silloin Ilona Ofelia ei enää kestä, hänen on paettava. Samuli jää tuijottamaan hölmistyneenä tytön perään.
 Ilona Ofelia kiirehtii naistenhuoneeseen lukittautuu perimmäiseen koppiin. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa, hengittäminen tuntuu ylivoimaiselta ja kyynelkanavat tulvahtavat yli. Hän lysähtää pytylle ja pyyhkii vihaisena silmiään. Eihän tämän näin pitänyt mennä!
 Hän hengittää syvään, toteaa itselleen "show must go on", siistii meikkinsä ja palaa Miskan luo. Tämä ei kuitenkaan ole yksin, Vaalean pojan seurana istuu joku muukin.
 "Ei nyt helvetti!" parahtaa Ilona Ofelia kun tunnistaa Justuksen mustan pörröpään. "Taasko sinä?"
 "Ilona Ofelia, ennen kuin alat paiskomaan mua tuopeilla, niin anna mä pyydän anteeksi mun typerehtimistä. Mähän olen käyttäytynyt aivan ääliömäisesti. Mitä sä juot, mä tarjoan?" Justus lupaa. Tyttö myöntyy, kertoo juomatoiveensa ja istuutuu Miskan viereen. Tämä kietaisee kyselemättä kätensä tytön ympärille, antaa kevyen ja hellän suukon huulille ja kuiskaa sitten: "Mä huomaan ettei se mennyt ihan niinkuin suunnittelit. Ei puhuta siitä nyt, tulet mun luokse yöksi ja puhutaan sitten. Nyt yrität pitää hauskaa."
 Ilona Ofelia on onnellinen Miskasta vierellään. Hän on oppinut nauttimaan pojan seurasta ja tämän toisinaan tahattomasta, mutta useimmiten tahallisesta tilannehuumorista, joka on viime aikoina auttanut hänet monen vaikean hetken yli.
 Justus palaa pöytään mukanaan tarjotin täynnä juomia.
 "Tilipäivä", hän naurahtaa vähän nolona. Miska tarttuu kyselemättä ystävänsä juomatarjoiluun, eikä Ilona Ofeliakaan jaksa kauaa kursailla. Hän tahtoo unohtaa sekä Jonaksen että Samulin, Oliviasta nyt puhumattakaan. Justus kantaa juotavaa pöytään sitä mukaa kun sitä kuluu, sillä Miska on kertonut hänelle Ilona Ofelian erosta. Molemmat pojat tekevät parhaansa pitääkseen Ilona Ofelian ajatukset pois päivän tapahtumista. Yritys tuottaakin hedelmää, he saavat jopa muutaman aidon hymyn kohoamaan punatukan kasvoille.
 Kolmikko poistuu Keinuvasta Kamelista vasta järjestyksenvalvojan patistelemana, kellon ollessa kymmentä vailla neljä. Justus pisimpänä kulkee keskellä, tukien lyhempiä seuralaisiaan.

 Kahvin tuoksu herättää Ilona Ofelian. Hänellä on kamala olo ja ympäristö näyttää vieraalta. Hän vilkuilee varovasti ympärilleen. Yksiö on hieman sekainen, mutta ei likainen. Eteisen ovi on puoliksi auki, ja Ilona Ofelia näkee eteisessä raskaat noin kokoa 46 olevat New Rockit, joiden vieressä lojuvat hänen omat kymmenen numeroa pienemmät talvisaappaansa. Kenkien luota lähtee vaatejana kohti sänkyä, vain hänen omia vaatteitaan, hän panee merkille, kuten myös sen että hän on vieraassa sängyssä alastomana. Hetki hetkeltä tilanne käy hirvittävämmäksi. Hän näkee silmäkulmastaan hahmon keittiön ovella ja uskaltatutuu katsomaan.
 "Huomenta. Onko nälkä vai riittääkö kahvi? Käytätkö maitoa tai sokeria?" kysyy keittiön ovenpieleen nojaileva paidaton Justus. Ilona Ofelian silmät leviävät teevadin kokoisiksi, ja äkkiä voimakas kuvotus valtaa hänet.

Osa 22.

Jonas katsoo välillä pöydällä lojuvaa sormusta ja välillä Ilona Ofelian itkusta turvonneita silmiä. Poika pyyhkäisee vihaisena omaa silmänurkkaansa, sillä kyyneleet pyrkivät ulos. Hän ei pidä itseään minään itkupillinä, mutta tämä onkin erikoistilanne.
 Pöydällä hänen ja Ilona Ofelian välissä oleva sormus puhuu sanatonta kieltään. Ja se seikka että hän on Ilona Ofelian luona tuomassa tytön tavaroita asunnoltaan.
 "Säkö aiot ihan oikeasti jättää mut näin?" poika kysyy surkeana. Tyttö katsoo häntä silmät täynnä tuskaa.
 "Luuletko että tämä on mulle helppoa? Jonas, mä rakastan sua, vaikka tässä nyt kävi näin. Musta vain tuntuu että mä en ole vielä valmis näin vakavaan suhteeseen sittenkään. Mä olen pahoillani, tiedän että Erik ja Vivi ei tule pitämään tästä", sanoo Ilona Ofelia hiljaa. Ei ole helppoa valehdella, mutta ei hän voi koko totuuttakaan kertoa.
 Jonas täräyttää nyrkkinsä pöytään.
 "Helvettiäkö minä siitä mitä mun vanhemmat ajattelee! Mun sydän tässä murenee... Mä rakastan sua ja haluan olla sun kans. Ja myönnän kyllä että kosin sua melko pikaisesti. Eikö me voitaisi jatkaa vielä? Ilman kihloja, yhteisen kodin suunnittelua ja ajatuksia häistä?" hän ehdottaa. Tyttö pudistaa hiljaa päätään. Jonas tarttuu hänen käteensä ja katsoo lujasti silmiin. Ilona Ofelia ei voi olla katsomatta takaisin. Pojan metsänvihreistä silmistä paistaa suuri rakkaus, toivonkipinä ja suru. Silmien alla olevat varjot kertovat pojan valvoneen. Pitkät rastat ovat kiinni, leuan asento kohtaloonsa alistuneen murheellinen. Jonaksen tutuiksi ja rakkaiksi käyneet piirteet ja olemus saavat Ilona Ofelian lähes perumaan eroaikeet. Mutta eivät ihan.
 "Anna mulle anteeksi, Jonas. Mä tiedän että odotit multa niin paljon. Ethän vihaa mua?" hän kuiskaa.
 "Mä en koskaan vois vihata sua, min älskling. Mä rakastan sua, ja se ei lopu tähän. Mä odotan sua niin kauan että tunnet olevasi valmis jatkamaan, tai vaikka aloittamaan alusta. En mä voi edes kuvitella olevani muiden kuin sun kans."
 "Voi sua.  Mä en kyllä voi luvata sulle enää mitään."
 "Etkö edes sitä että voisit olla mun ystävä? Ettet katoaisi mun elämästä? Haluaisin olla sulle edes ystävä, jos et kerran huoli mua puolisoksi, vaikka varmasti se tulee sattumaan kun en saa enää ottaa sua syliin ja suudella."
 Ilona Ofelia hymyilee pojalle pienesti.
 "Jonas, sä olet mulle tärkeä, enkä minäkään halua menettää sua. Ilman muuta ollaan ystäviä."
 Jonaksen suukotettua Ilona Ofeliaa katkeransuloisesti päälaelle ja poistuttua asunnosta jää tyttö istumaan pöydän ääreen pyöritellen sormusta käsissään. Pieni rengas tuntuu nyt, nimettömästä irrotettuna, hirveän, hirveän painavalta. Asunto tuntuu tyhjältä ilman Jonaksen lähes kaksimetristä vartta, vaikka poika ei olekaan asunut hänen luonaan vakituisesti. Vaikka Ilona Ofelia itse päätti jättää Jonaksen, niin häneen sattuu uskomattoman paljon. Taiteilu Jonaksen ja Samulin välillä on ollut uuvuttavaa, varsinkin kun hän tuntee niin vahvasti molempia kohtaan. Nyt, irti päästämisen hetkellä irti päästäminen tuntuu vaikeimmalta asialta koskaan, mutta silti hänestä on reilumpaa Jonasta kohtaan olla mieluummin yksin kuin jatkaa käsittämätöntä akrobaattitemppuilua poikien välillä.
 Ilona Ofelia osaa olla myös rehellinen itselleen. Vaikka hän sanoikin Reginalle olevansa sataprosenttisen varma Samulin tunteista itseään kohtaan, niin hän kuulee silti sen kylmän äänen sanovan alitajunnassaan, että jos poika tosissaan rakastaisi häntä, tämä olisi hänen eikä Olivian kanssa.
 Lauantai-iltapäivä ilman Jonasta on kuolettavan tylsä. Ilona Ofelia ei ole edes tajunnut kuinka täydellisesti poika on täyttänyt hänen elämänsä, ennen kuin tämä on mennyt. Äkkiä vihlova ikävä saa hänet itkemään, ja hän päättää soittaa Jonakselle välittömästi. Puhelin kuitenkin alkaa soida, ja puhelun takana oleva Miska pelastaa tytön tekemästä itsestään täydellistä surkimusta ja anelemasta Jonasta palaamaan.
 "Meillä hajosi viime yönä töissä tiskikone ja koko paikka lainehtii, eli mä olen vapaa tänä iltana! Joten miten ois tyttö, herrasmiesilta kaupungilla ilman herrasmiestä mutta mun seurassa?" Miska ehdottaa iloisesti, saaden Ilona Ofeliankin hymyilemään.
 "Kuulostaa hyvältä, mä taidan tarvita just sitä. Haetko mut kotoa? Mulla onkin sulle kerrottavaa..."

 Ilona Ofelia näkee sinä iltana huomattavasti normaalia enemmän vaivaa ulkonäkönsä eteen. Hänestä tuntuu että tänään hänen on oltava parhaimmillansa, onhan tavallaan sekä hautajaiset että uuden elämän alku.
 Hän tietää ettei ole ajan kauneusihanteiden mukainen, mutta on oppinut arvostamaan ja korostamaan niitä ominaisuuksiaan, jotka kokee viehättäviksi. Kirkkaan punaiseksi värjättyä kiharaista tukkaa on paljon, ja hän hoitaa sitä huolellisesti. Marmorinvalkea kesakoiden kirjoma iho on arpia lukuunottamatta virheetön. Peilistä vastaan katsovat vaaleanvihreät silmät ovat pikkuisen liian suuret pyöreisiin kasvoihin, nenä hieman liian pysty, suu aavistuksen liian ilmeikäs, ja vaikka tiettyä pyöreyttä on siellä täällä hänen vartalossaan, hän ei ole lihava. Hän myös tietää miten meikata, kammata ja pukeutua niin että vain harvat tulevat kiinnittäneeksi huomiota epäkohtiin.
 Ilona Ofelia havahtuu kun ikkunaan napsahtaa jotain kerran toisensa jälkeen. Hän avaa ikkunan ja näkee pihalla ruusu suussaan seisovan Miskan, joka nakkelee pikkukiviä hänen ikkunaansa.
 "Mä en ole vielä valmis!" tyttö huutaa ja pudottaa pojalle avaimen. Ei kulu kahta minuuttiakaan kun tämä jo seisoo eteisessä ja ojentaa ruusuaan. Ilona Ofelian vastaanottaessa kukan Miska tarttuu tytön ranteeseen.
 "Heeeiiii, missä sun sormus on?" hän kysyy hämmentyneenä.
 "Siitä mun pitikin puhua..."

 Miska vie Ilona Ofelian Keinuvaan Kameliin, perustellen ravintolavalintansa tytön erolla.
 "Mun puolesta voit puhua vaikka sun sisälmykset solmulle, mutta et silti saa mua uskomaan ettet haluaisi nähdä Samulia. Näenhän mä miten sun silmiin syttyi pienet tähdet samantien kun mainitsin koko miehen!"
 Ilona Ofelia tönäisee Miskaa hellästi kylkeen, ja halaa tätä sitten.
 Mitä lähemmäs Keinuvaa Kamelia he pääsevät, sitä hitaammaksi Ilona Ofelian askel käy. Entä jos Regina on sittenkin oikeassa Samulista, ja tämä ei välitä hänestä ollenkaan? Hän pysähtyy Keinuvan Kamelin ovelle ja Miska törmää häneen.
 "Mikä nyt?" poika kysyy.
 "Mua pelottaa", Ilona Ofelia kuiskaa. Miska halaa häntä, supattaa muutaman rohkaisevan sanan ja työntää sitten edellään ravintolaan.

Osa 21.

 Jonas on pyytänyt Ilona Ofelian viettämään yöt hänen asunnollaan. Nyt hän katselee sängyssään nukkuvaa tyttöä. Tämä on nukkunut rauhallisesti jo kaksi tuntia, mikä on parempi saavutus kuin koko kuluneella viikolla. Joka yö Jonas on herännyt useita kertoja siihen että Ilona Ofelia järjestää jotain, hänen levyjään, elokuviaan, valokuvausvälineitään, kattilakaappiaan tai vaatehuonettaan, tai siivoaa täydellä teholla. Eräänä yönä tyttö silitti hänen kaikki kuviteltavissa olevat vaatteensa. Toisena yönä tämä kuurasi kylpyhuoneen lattiasta kattoon. Keittiön kaapit ovat siistit, soittovälineet sievästi paikoillaan ja vaatehuone jokaista sukkaa myöten järjestyksessä. Jonas ei muista asunnon olleen näin tahrattoman siisti sen jälkeen kun muutti sisään.
 Päivät Ilona Ofelia on kuluttanut vaatteiden suunnitteluun ja toteutukseen. Jonas on hakenut tytön ompelukoneen ja muut tykötarpeet asunnolleen ja enemmän kuin mielellään hän ostaa Ilona Ofelialle kankaita, pitsejä tai mitä tämä tarvitseekaan. Jonaksen omat menot ovat tulohin nähden kohtuulliset, joten muutama kangasmetri ei vie häntä vararikkoon. Hän itse lähtee aamulla töihin, ja töistä palatessaan häntä odottaa siisti koti ja ruoka pöydässä. Elämä olisi upeaa jos ei tarvitsisi olla huolissaan toisen mielenterveydestä, mutta ainakin tyttö on hänen luonaan turvassa yöt.
 Jonas on pyöritellyt mielessään erinäisiä ajatuksia, ja päättää nostaa kissan pöydälle sinä iltapäivänä, kun Ilona Ofelia on majaillut hänen luonaan kahdeksan päivää. Tyttö on laittanut kalakeittoa, ja Jonas avaa sanaisen arkkunsa kun he istuvat syömässä.
 "Tiedätkö min älskling, musta ei tunnu ollenkaan pahalta tämä että olet täällä mun luona ja touhuat päivät ja saan nukahtaa sun viereen. Mä olen tässä vähän miettinyt että entä jos ruvettaisiin katselemaan yhteistä asuntoa. Mä olen alustavasti selaillut mahdollisia koteja, oli yksi rivitalonpätkä joka näytti lupaavalta, neljä huonetta, sauna ja iso keittiö. Kaksi kerrosta ja oma piha. Mun pitäisi toki ottaa vähän lainaa sitä varten, mutta enköhän mä ole jo niin iso poika, että saisin sen hoidettua. Sitten voitaisiin ottaa vaikka koira. Tai muita elukoita. Mä olen jo kauan halunnut hankkia rottia. Tai jotain liskoja tai käärmeen tai hämähäkin. Mitä sanot?" hän tuumaa. Ilona Ofelia jää tuijottamaan häntä, lusikka puolimatkassa suuhun.
 "Sä olet suunnitellut sitten kaiken valmiiksi?" tyttö kysyy ilmeettömänä.
 "Eikö kuulosta hienolta? Kyllä mä katselin omakotitaloja myös, mutta en löytänyt semmoista mikä olisi heti tuntunut siltä että haluan asua siinä", Jonas innostuu, huomaamatta pieniä jäähileitä morsiamensa äänessä. Hän katsoo silmät hohtaen Ilona Ofeliaa, joka tuijottaa takaisin vihreät silmät teräksenkovina. Jonas tajuaa sanoneensa tämän mielestä väärää vasta kun saa soppalautasesta otsaansa tytön pyyhkäistessä raivoissaan astiat pitkin keittiötä ja syöksyessä sitten makuuhuoneeseen.
 "Älä enää ikinä, ikinä, ikinä yritä järjestellä mun elämää ja tulevaisuutta mun selän takana!" pikkuruinen punatukka karjuu kootessaan tavaroitaan. Tyttö poistuu asunnosta ja Jonas jää yksin, hämmentyneenä ja järkyttyneenä.
 Ilona Ofelia soittaa Reginalle heti päästyään ulos, kertoo tapahtuneen ja maustaa tekstiään raikuvilla sadatuksilla.
 "Hillitsehän nyt vähän tuota suunnatonta kaunopuheisuutta ja valista mua, että minkä takia sua noin kauheasti järkyttää ajatus yhteisestä kodista Jonaksen kanssa?" Regina rauhoittelee.
 "Vastahan me ollaan reilu puoli vuotta seurusteltu", niiskahtaa Ilona Ofelia. Reginan ei tarvitse nähdä häntä tietääkseen että toinen on hajoamaisillaan sirpaleiksi. Silti Reginan on jatkettava keskustelua.
 "Ja menitte kihloihin keskimäärin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Anteeksi nyt muru, mutta sun on aika lailla myöhäistä alkaa jeesustelemaan nopeasta etenemisestä. Joten miten olisi jos kertoisit ihan rehellisesti että mistä nyt kiikastaa?" Regina kysyy.
 Ilona Ofelia purskahtaa itkuun.
 "Voi sua. Mene kotiin, mä tulen sinne niin pian kuin pääsen."

 Ilona Ofelia makaa sängyllä pää Reginan sylissä, mutta ei itke. Regina on puhunut Jonaksen puolesta yli tunnin, eikä tyttö ole päästänyt ensimmäistäkään kyyneltä sitten puhelun lopettamisen.
 "Sä tiedät että mä rakastan sua, mutta joskus sua ei vaan voi ymmärtää. Jonas on huippujätkä, ja ensin sä suunnittelet sen vaihtamista lennosta Samuliin ja nyt viskot sitä talouskapineilla, mitä seuraav... Hei, mitä nyt?" Regina keskeyttää puheensa kun Ilona Ofelia pillahtaa itkuun. Sitten hänellä välähtää, ja hän kääntää ystävänsä kasvot melko kovakouraisesti itseään kohti.
 "Sä et ole tosissasi! Ilona, sano ettet ole. Tajuatko että Jonas rakastaa sua enemmän kuin mitään ja haluaa antaa sulle kaiken minkä voi, ja vielä vähän päälle. Tarkoitus ei ole loukata, mutta mitä sä saisit Samulilta? Anteeksi nyt taas vain, mutta mä olen oppinut tuntemaan Jonaksen ja sillä on paljon enemmän tajottavaa kuin Samulilla, joka käsittääkseni seurustelee, vieläpä sangen vakavissaan. Onko se jotenkin antanut ymmärtää että jättäisi Olivian sun takia?"
 "Ei se ole mitään sanonut, mutta musta tuntuu vahvasti siltä että se haluaa mut. Täällä", sanoo Ilona Ofelia ja painaa käden sydämelleen.
 Regina pudistaa turhautuneena päätään. Hän ei jaksa uskoa että Samuli vaihtaisi Oliviaansa keneenkään, vaikka kuinka olisi flirttaillut ja hiiviskellyt Ilona Ofelian kanssa. Flirttailu ja hiippailu kun eivät puhu kuitenkaan sen puolesta että Samuli olisi korviaan myöten rakastunut. Regina ei ole kuullut tämän pyrkineen lähikontaktiin sen surullisenkuuluisan syyskuisen suudelman jälkeen, lukuunottamatta tanssimista ystävänpäivän bileissä, ja sitä ei Reginan mielestä lasketa. Vaikka hän rakastaa pientä punakiharaista ystävätärtään, niin hän on varma ettei tämä olisi edes tilaisuuden tullen Samulille muuta kuin petit amour de plaisir, sillä sokeakin näkee, että Olivia on pojan veritable grand passion. Mutta sitähän on turha koettaa selittää Ilona Ofelialle.
 "Voi sua kultapieni. Valinta on toki sun ja ei oikeastaan ole mun asia siihen puuttua, mutta sano mun sanoneen että tämä ei pääty hyvin. Muista kuitenkin että olet supertärkeä ja voit soittaa mulle sitten kun haluat itkeä. Se ei silti tarkoita että mä hyväksyisin tämän", Regina sanoo ja poistuu hiljaa asunnosta.

Osa 20.

Justusta Ilona Ofelia heittäisi riemumielin lautasella, mutta Samulin suhteen hän on täysin aseeton. Hän tekee parhaansa työntääkseen tämän pois ajatuksistaan, mutta huonolla menestyksellä. Ajatukset harhailevat pitkin sitä hämärää sammaleista polkua, joka johtaa mielen mustalle kuilulle. Sinne hän on varastoinut salaisimmat ja tuhoisimmat muistot ja ajatukset. Kuten sen että vaikka ei vaihtaisi Jonastaan edes kymmeneen Samuliin, niin silti yksikin signaali Sinisilmältä oikeassa paikassa oikeaan aikaan saisi hänet heittämään moraalinsa romukoppaan. Mutta ei, enää hän ei kuvittelekaan saavuttavansa Samulin rinnalla mitään vakavaa.
 Sisäinen taistelu saa Ilona Ofelian henkisen hyvinvoinnin lisäksi ruumiin kärsimään. Hän ei saa nukuttua ja ruoka kuvottaa. Jonas koettaa parhaansa jotta saisi morsiamensa piristymään, sen kummemmin kuitenkaan onnistumatta. Hän ei voi ymmärtää miksi Ilona Ofelia on niin poissaoleva ja torjuu lähes kaikki hellyydenosoitukset ja lähinnä tuijottaa tyhjyyteen, pyyhkien välillä kyyneleitään. Taas Jonas tahtoisi kiskoa tytöstä puhettä ulos vaikka väkisin.
 "Mä olen tuntenut sun tulevan vaimon kauan. Jo silloin kun se oli pelkkä Ilona, ilman Ofeliaa. Muutama vuosi takaperin sattui jotain mikä sai aikaan sen että Ilona Ofelia masentui vakavasti, ja sen jälkeen se on mennyt välillä ihan lukkoon eikä osaa puhua siitä mikä ahdistaa. Yritä jaksaa, älä painosta, ja koeta vaivihkaa huolehtia, ettei se tee itselleen mitään..." sanoo Regina, kun Jonas pyytää häneltä neuvoa tilanteeseen.
 Regina tietää ettei tässä ole koko totuus, mutta hän ei halua olla se, jonka toimesta toiset päätyvät eroon.
 Jonas nyökkää. Vaikka Ilona Ofelia on kauneinta mitä hän tietää, tämän vartalolla risteilevät, valkoisiksi parantuneet arvet aiheuttavat toisinaan puistatuksen.
 "Sustako tuntuu että se riski on olemassa?" hän kysyy varovasti.
 "Valitettavasti. Mä olen nähnyt Ilona Ofelian silloin kun se oli huonoimmillaan ja rikki, niin henkisesti kuin fyysisesti. Enkä kyllä haluaisi että joudut kokemaan ja näkemään mitään vastaavaa."
 Regina ei välittäisi muistella iltaa kolmisen vuotta takaperin, kun meni käymään Ilona Ofelian luona. Tämä oli juuri eronnut Jessestä, kamalan totuuden tultua ilmi, ja oli juuri niin palasina kuin ihminen voi sellaisessa tilanteessa olla. Regina ei ollut kuullut hänestä pariin päivään, ja oli päättänyt pistäytyä piristämässä. Hän varustautui suklaalla, viinipullolla ja nenäliinapaketilla ja lähti matkaan.
 Hän meni asuntoon hallussaan olleella vara-avaimella, ja löysi alastoman, itkevän ja hyperventiloivan Ilonan sängystä makaamasta, keittiöveitsi tiukasti kädessään. Verta oli joka paikassa, sängyllä, lattialla, seinillä. Regina soitti välittömästi hätäkeskukseen, kertoi tilanteen ja jäi odottamaan ambulanssia. Hän irrotti veitsen Ilonan kädestä, kääri tytön hellästi lakanaan ja pakkasi nopeasti laukkuunsa joitakin tämän vaatteita.
 Luonnollisesti Regina lähti mukaan sairaalaan.
 Yksikään Ilonan ruumiinvammoista ei ollut kuolemanvakava, vaikka veren määrä oli hälyttävä. Puhdistamisen ja paikkaamisen jälkeen tämä siirrettiin osastolle tarkkailtavaksi. Koko aikana Ilona ei sanonut sanaakaan, ja itkukin oli loppunut jo ambulanssissa.
 Regina istui koko yön ystävänsä vierellä. Tämä näytti niin pieneltä ja hauraalta siteissään ja laastareissaan valkoisia petivaatteita vasten, punaiset kiharat takkuisena kuohuna tyynyllä. Jopa tytön pisamat näyttivät kalvenneilta.
 Ilona sai lähetteen mielenterveystoimistoon, todettiin vakavasti masentuneeksi, aloitti asiaankuuluvan lääkityksen ja terapian. Tästä huolimatta Regina näki monia romahduksia ja verilöylyjä. Ero ja sairastuminen yhdessä saivat Ilonan täysin raiteiltaan. Näihin aikoihin Regina antoi hänelle lisänimen Ofelia, kaiken sen epätoivon takia, jota toinen suorastaan säteili ympärilleen. Ystävä ei olisi halunnut elää diagnoosinsa kanssa, ja yritti itsemurhaa lääkkeillä. Regina oli ottanut tavakseen tehdä pistokokeita tämän asuntoon, ja ehti taas hätiin. Tällä kertaa Ilona Ofelia päätyi sairaalasta suljetulle osastolle.
 "Onko sulla mitään tietoa että mikä sitten laukaisee noin pahan olon? Pitäiskö mun varoa mitä sanon tai jotain?" Jonas tiedustelee.
 "Mä en tunne termistöä. Sähän tässä koulutettu hoitaja olet", huomauttaa Regina
 "En mä ole ihmisen psyykeä opiskellut."
 "Mä luulen että kun Ilona Ofelian ajatukset menee liian pitkiksi ja mutkaisiksi, niin jotain menee rikki ja se ilmenee sitten itkeskelynä ja fyysisen kivun etsimisenä ja sulkeutumisena. Tuossa tilassa on turha koettaa saada siitä otetta, se on vähän kuin yrittäisi ottaa sumua kiinni. Surullista on se että tuntuu että se on itse yhtälailla sumussa, eksyneenä."
 "Voi hitto. Mä olen pian kolmenkymmenen, ja mulla on ollut tasan kaks vakavaa seurustelusuhdetta. En mä tiedä osaanko mä huolehtia Ilona Ofeliasta kun se on noin huonossa kunnossa. Eipä ole ollut hurraamista ehjienkään tyttöjen kanssa", murehtii Jonas.
 "Sun on parempi osata. Mä en pysty olemaan Ilona Ofelian luona koko aikaa, joten se on sun vahtivuoro nyt. Lupaa mulle että et anna mitään pahaa tapahtua Ilona Ofelialle."

Osa 19.

Ystävänpäivän hengessä Jonas on koonnut soittolistan omista suosikkislovareistaan, sekä nykyisistä rock- ja metallikappaleista että nuoruuden pophiteistä. Ja kuten Regina asian ilmaisi, kyseessähän on sydänkäpytanssit ja kihlajaiset, joten kun eräs Ilona Ofelian lempikappale alkaa soimaan, Jonas johdattaa kihlattunsa keskilattialle ja aloittaa tanssin. Pian seuraan liittyvät Miska ja Anssi, ja heidän jälkeensä muutkin valitsevat parinsa ja uskaltautuvat mukaan.
 "Tuo Samuli on muuten hyvä tyyppi. Juteltiin tovi, ja lupasin lähteä sen kans katsomaan yhtä keikkaa parin viikon päästä", Jonas sanoo Ilona Ofelialle heidän tanssiessaan. Tämä saa pidettyä reaktionsa kurissa ja kysyy: "Eikö Henkka tai Aleksi sitten lähde kans? Ainahan te juoksette keikoilla yhdessä."
 "Ei ne tästä bändistä välitä. Ei kai sulla ole mitään Samulia vastaan? Mä käsitin että te tunnette ennestään."
 "Kyllä mä Samulin jotenkuten tunnen, tapasin sen eka kerran mun veljen häissä reilu vuosi sitten, ja ollaan juteltu muutaman kerran sen jälkeen, mutta ei me mitään ylimpiä ystäviä olla", Ilona Ofelia sanoo hiljaa.
 "Min älskling, sanothan jos sulla on jotain Samulia vastaan. En mä halua että mulla on kavereita jotka ei tule sun kans toimeen", kuiskaa Jonas hellästi.
 Kappale vaihtuu.
 "Illan isäntänä mä aion tanssittaa kaikki läsnäolevat naiset, ja te, hyvät herrat, olette toivottavasti sen verran hyvinkasvatettuja että tajuatte tanssittaa mun tulevaa rouvaa ilman että mun tarvii erikseen käskeä", sanoo Jonas iloisesti ja nappaa lähinnä seisovan Reginan käsivarsilleen. Ilona Ofelia puolestaan löytää edestään Miskan ja Justuksen, molemmat tarjoten hänelle käsivarttaan. Hän valitsee Miskan, mutta lupaa seuraavan tanssin Justukselle.
 Miska tanssii hyvin, ja saa Ilona Ofelian nauramaan jutuillaan. Biisi loppuu liian pian ja Miska luovuttaa tytön Justuksen käsiin. Ilona Ofelia tuntee olonsa heti epämukavaksi. Justus on komea poika, pitkä ja hoikka, musta maltillisesti takutettu tukka yltää olkapäille. Harmaat silmät katsovat Ilona Ofeliaa tutkivasti, mutta kädet pitävät tytöstä kiinni hieman liian tiukasti, puristavat hieman liian lähelle. Katsekontakti ei herpaannu hetkeksikään. Ilona Ofelia koettaa vaivihkaa työntää poikaa kauemmas, koska ei haluaisi järjestää kohtausta, mutta turhaan. Tätä jatkuu lähes koko kappaleen ajan, ennen kuin hän hermostuu kunnolla.
 "No mitä tuijotat?" hän sähähtää pojalle.
 "Sua. Sä olet suloisin tyttö jonka oon koskaan nähnyt", Justus kuiskaa vakavalla naamalla. Samalla hetkellä kappale vaihtuu ja Justus pyöräyttää ällistyneen Ilona Ofelian seuraavalle tanssittajalle. Tyttö kohottaa katseensa ja saa huomata tuijottavansa liiankin tuttuihin mustikansinisiin silmiin. Samuli ojentaa kätensä ja hymyilee vinoa hymyään.
 "Voi helvetti. Sinäkin vielä", pääsee Ilona Ofelialta kun hänen vatsassaan lennähtää parvi tuon hymyn myötä tutuksi käyneitä perhosia.
 "Minäkin vielä", naurahtaa Samuli. "Onneksi olkoon morsiamelle", hän lisää vielä ja suutelee tyttöä kevyesti poskelle.
 "Kiitos", kuuluu kuiskaus.
 "Tosin mä ehkä olisin käyttäytynyt uutenavuotena toisin, jos olisin tiennyt että olit vasta kihlautunut..." Samuli mutisee silmät välähtäen.
 "Ai? Et siis siksi että satut itsekin seurustelemaan? Ihan vain koska mä olin mennyt kihloihin?" Ilona Ofelia kysyy terävästi. Samuli punastuu.
 "Sä olet oikeassa..." hän myöntää pienen hiljaisuuden jälkeen. "Mutta sussa vain on jotain erikoista."
 Kappale vaihtuu taas, samoin tanssittaja. Yhä uudelleen, siihen asti että Mikael, viimeinen kavaljeereista, saattelee herrasmiesmäisesti Ilona Ofelian sohvalle ennen kuin palaa Reginan luo ja vie tämän tanssimaan. Tanssimassa ovat myös Henkka ja Julia, Aleksi ja Isla, Samuli ja Olivia sekä hupaisa pari Jonas ja Miska.
 "Mähän lupasin tanssittaa kaikki leidit", Jonas huikkaa kun huomaa Ilona Ofelian katselevan hymy huulillaan. Huomautus saa koko seurueen nauramaan, Miskan kaikkein riehakkaimmin.
 Ilona Ofelia pujahtaa keittiöön, avaa ikkunan, sujauttaa savukkeen huultensa väliin ja hapuilee sytytintään. Turhaan. Sitä ei löydy. Hänen selkänsä takaa kuuluu napsahdus ja liekki ilmestyy hänen kasvojensa eteen. Savuke syttyy, ja Ilona Ofelia kääntyy katsomaan auttajaansa. Häneltä pääsee sarja tulisia manauksia.
 "Sun suu pitäis pestä saippualla", toteaa Justus ja sytyttää oman tupakkansa. Ilona Ofelia tyytyy vain mulkaisemaan häntä.
 "Ei sun tarvi olla mulle noin ikävä", Justus sanoo.
 "Eikä sun tarvi puhua mulle niinkuin puhuit kun tanssittiin. Saati pidellä niin tiukasti. Nämä on mun kihlajuhlat, koeta tajuta."
 "Minkä mä sille voin että ihastuin suhun heti? Mistä voit tietää että Jonas on sulle se oikea? Yhtä hyvin mä voin olla", Justus sanoo kiihkeästi ja tarttuu tytön käteen.
 "Ilona Ofelia! Siinähän sä olet! Mitä täällä tapahtuu?" kysyy Samuli, joka saapuu parahiksi näkemään kuinka vihainen Ilona Ofelia tönäisee Justuksen päin tiskipöytää.
 "Pitäiskö sun vaikka kipittää tuonne olohuoneeseen kun sua ei ilmiselvästi kaivata täällä", Samuli sanoo Justukselle painokkaasti, nappaa tämän savukkeen ja tumppaa sen ikkunalaudalla olevaan tuhkakuppiin. Justus mittailee hetken häntä katseellaan. Justus on vain muutamaa senttiä Samulia lyhyempi, mutta huomattavasti kapeampi rakenteeltaan. Mustatukkainen poika päättää luovuttaa ja luikkii ulos ovesta.
 "Ootko ihan okei?" Samuli kysyy Ilona Ofelialta. Tämä nyökkää ja istuutuu ikkunalaudalle. Samuli vetää itselleen tuolin ja istuu tyttöä vastapäätä.
 "Sä olit oikeassa, mitä sanoit siitä uudestavuodesta ja mun käytöksestä... Olivian takia mun ois pitänyt olla ihmisiksi. Ja sunkin, ei siinä. Multa vaan katoaa kaikki harkintakyky sun lähellä, nytkin. Mä vaan tahtoisin nostaa sut syliin ja..." Samulin lause keskeytyy kun Miska pyyhältää keittiöön ja hihkaisee: "Susibaari kutsuu!"

Osa 18.

Jonaksen keittiö tulvii tuoksuja. Ilona Ofelian ja Jonaksen lisäksi keittiössä häärii Regina. Kolmikko valmistaa tarjoilua ystävänpäivän bileisiin. Jonas, joka joutui viettämään 28-vuotissyntymäpäivänsä keikkareissulla, päätti että jotkut juhlat on saatava ja päätyi ystävänpäivän illanistujaisiin.
 "Sydänkäpytanssit", hihittää Regina. Hän on mielissään, sillä on saanut Jonaksen bändikaverilta Mikaelilta viestin, jossa tämä ehdottaa treffejä juurikin näihin romantiikkabileisiin.
 "Eihän me olla juhlittu kihlojakaan", huomauttaa Jonas rutistaen Ilona Ofelian kainaloonsa. Tämä hymyilee onnellisena, ja Regina on tyytyväinen. Ehkä ystävätär on pikkuhiljaa pääsemässä yli Samulista ja saa mielenrauhan.
 Ovikello soi. Samaan aikaan soi Jonaksen puhelin.
 "Juhlaväki saapuu!" hihkaisee Ilona Ofelia ja kipittää ovelle jättäen Jonaksen vastaamaan puhelimeensa.
 Ensimmäisenä saapuvat Isla ja Miska seurassaan Miskan deitti Anssi ja Justus, Miskan koulukaveri jonka Jonas on tavannut muutaman kerran musiikkipiireissä. Pian näiden jälkeen saapuvat yhtenä mylläkkänä Henkka, Julia, Mikael ja Aleksi mukanaan Aleksin sisko Maisa ja tämän ystävä Verna.
 "Tuukka myöhästyy. Sille oli ilmaantunut jotain kavereita, ne on tulossa myös", ilmoittaa  Jonas tullessaan keittiöstä.
 Kun ovikello taas soi, Ilona Ofelia istuu Islan ja Reginan kanssa tutustumassa Maisaan ja Vernaan, joten Jonas menee avaamaan.
 Julia on saapumisestaan asti istunut tiiviisti Henkan vieressä, eikä ole edes yrittänyt puhua tytöille. Ilona Ofelia on edelleen käärmeissään Julialle uudenvuoden yhteenotoista ja Samulista, kuten ovat Isla ja Reginakin. Ilman Henkkaa Julia tuskin olisi saanut kutsua juhliinkaan. Jonas, joka kutsut lähetti, ei tietenkään tiedä koko riidasta. Ilona Ofelia ei ole viitsinyt ja halunnut kertoa hänelle riidelleensä Julian kanssa Samulista. Ei hän pelkää Jonaksen suuttuvan, eihän tämä koskaan suutu, aihe vain on kiusallinen sivuttava poikaystävän kanssa.
 Eteisestä kuuluu Tuukan iloinen tervehdys ja muidenkin ääniä. Pian viimeisetkin vieraat saapuvat olohuoneeseen.
 "Moi kaikki! Sori kun kesti mutta kavereiden juna oli myöhässä. Tässä on mun ystävä Teddy ja tässä Helmi, Teddyn tyttöystävä. Keräsin samasta junasta matkaan niiden kavereita kans! Tässä on Samuli ja Olivia", esittelee Tuukka reippaasti.
 Ilona Ofelia hätkähtää ja onnistuu läikyttämään juomansa syliinsä. Regina pudistaa pienesti päätään, tämä ei ole hyvä käänne lainkaan. Ovella seisova Samuli huomaa Ilona Ofelian hermostumisen ja iskee tälle silmää, saaden tytön hermostumaan enemmän. Aina yhtä hienotunteinen Isla pidättelee naurua vieressä. Kukaan muu ei tunnu huomaavan mitään.
 Jonas johdattaa viimeisinä saapuneet pojat notkuvan ruokapöydän luo, kun taas Olivia ja Helmi istuutuvat tyttöjen viereen lattialle.
 "Moi! Sua ei olekaan näkynyt!" Olivia toteaa Ilona Ofelialle. Tämä on kuulevinaan toisen äänessä pientä syytöstä.
 "No joo, parisuhteilu on pitänyt kiireisenä. Tosiaan, tervetuloa mun ja Jonaksen kihlajuhliin. Vaikka johan Jonas joulukuun puolivälissä kosi", sanoo Ilona Ofelia hymyillen. Hiljaa mielessään hän haluaa todistaa Olivialle ettei välitä Samulista pätkääkään. Mieleen pyrkii kiusallinen muisto Cherryssä tapahtuneesta kohtaamisesta. Olivian kasvoille leviävästä hymystä päätellen hän kuitenkin onnistuu.
 "Onneksi olkoon!" Olivia sanoo ja halaa Ilona Ofeliaa.
 Hetkeä myöhemmin Ilona Ofelia, Isla ja Regina livahtavat alaovelle tupakalle. Saman tien oven sulkeuduttua Isla purskahtaa nauruun.
 "Olisitpa nähnyt oman naamasi!" hän hihittää. Ilona Ofelia nojautuu seinään ja sytyttää savukkeensa.
 "Helvetti. Ei ihan mahdottomasti naurata. Mistä ne kaksi tänne keksi ilmaantua? Mun pitäisi juhlia mun ja Jonaksen suhdetta, ja mitä tapahtuu? Juhliin saapastelee mies, jonka takia välillä tuntuu että voisin nakata sormuksella vesilintua ja karata Goalle... Sitten taas katson Jonasta ja PUFFFFF mä hoksaan että hiiteen joku Samuli, en mä muita halua. Ja sitten kuluu pari päivää niin mietin taas Samulia. Arvatkaa vihaanko itseäni?" hän kysyy, osoittamatta kysymystä oikeastaan kummallekaan ystävistään. Regina kiertää kätensä hänen ympärilleen kuiskailee lohdutuksen sanoja.
 "Mun rehellinen mielipide on että sä olet ihan uskomattoman tyhmä. Vaikka kyllähän mä tiedän ettet voi mitään sun tunteille. Jos oisit fiksu niin nakkaisit molemmat roskiin, kun tuntuu olevan niin vaikeaa, ja alkaisit kokoamaan vaikka palapelejä. Oikein vaikeita!" sanoo Isla. Ilona Ofelia ei voi kuin nauraa.
 "Isla on oikeassa, ainakin osittain. Sun mielenterveyden kannalta ois parasta että sullot Samulin lähimpään ongelmajätekeräykseen ja keskityt Jonakseen. Nainen, sä olet antanut lupauksen avioliitosta. Mä olen ollut kieltämättä vähän huolissani tuosta sun ja Samulin säätämisestä, se sotii mun oikeudentajua vastaan. Jos rakastat Samulia, niin ei ole oikein Jonasta kohtaan että sanot rakastavasi sitä ja aiot naimisiin. Jos taas tosissasi rakastat Jonasta... No, silloin sua kai pitäisi vetää reippaasti turpaan, koska et todellakaan käyttäydy sen mukaisesti. Kokoa itsesi, ja tee se mikä on oikein", sanoo Regina.
 "Mistä mä tiedän mikä on oikein?" kysyy Ilona Ofelia pienellä äänellä.
 "Seuraa järkeä, mutta vielä enemmän seuraa tunnetta. Mä tiedän että kuulostan Disneyn elokuvalta, mutta kuuntele sun sydäntä, sydän tietää sen minkä järki tietää vasta ensi viikolla. Tarpeeksi kauan kun teet vääriä valintoja, niin huomaat kyllä sitten kun teet oikein."
 Kolmikko tumppaa savukkeensa, tarttuu toisiaan käsistä ja palaa juhliin.

Osa 17.

Jonas on onnellisempi kuin aikoihin saapuessaan asunnolleen keikkamatkaltaan, ja iloisesti yllättynyt. Hänen oli tarkoitus vain heittää bassonsa ja laukkunsa kotiin ja lähteä Ilona Ofelian luo. Mutta kun hän avaa asuntonsa oven, vastaan tulvahtaa ruuan tuoksu. Eteisen lattialla ei ole lehden lehteä tai kirjettä vaikka hän on ollut kolme viikkoa poissa kotoa.
 "Laita samantien pyykit koneeseen!" kuuluu makuuhuoneesta, ja heti perään nopeita juoksuaskelia. Lähes ääntä nopeammin Jonas tuntee pikkuruisen punatukkansa kädet ympärillään. Hän nostaa tytön ilmaan ja pyöräyttää ympäri, sitten suutelee lämpimästi.
 "Hei min älskling! Melko yllätyksen järjestit, varsinkin kun mun oli tarkoitus yllättää sut. Oisin tuonut kukkia ja muuta", Jonas sanoo nauraen. Ilona Ofelia hymyilee.
 "Nyt syömään. Laitoin paahtopaistia ja pottuja. Kynttilöitä en nyt löytänyt tähän hätään", hän sanoo, riisuu Jonakselta nahkatakin ja työntää pojan keittiöön.
 "Kynttilöitä ois muuten ollut kattilakaapissa. Muovipussissa", sanoo Jonas myöhemmin pöydän ääressä, suu täynnä paistia.
 "No ei yllätä. Siivosin sun vaatehuoneen ja pesin pyykkiä. Vaihdoin lakanat. Aattelin että et pahastuisi, vaikka tulinkin tänne huushollaamaan. Ainahan me ollaan hengattu vaan mun luona. Tiesitkö muuten että sun sängyn alla oli kasa pornolehtiä?" Ilona Ofelia kysyy ilkikurisesti. Jonas punehtuu ja on tukehtua perunaan.
 "Et kai sä pahastunut?" hän kysyy yskittyään potunkappaleen lattialle, saaden vastaukseksi iloista naurua.
 "En tietenkään. Kunhan sä tiskaat!" Ilona Ofelia vastaa ja lähtee eteiseen. Ensin hän nostaa Jonaksen basson ja muut tykötarpeet olohuoneeseen ja siirtyy sitten purkamaan tämän matkalaukkua.
 "Sun tuliaiset on laukun sivutaskussa!" Jonas huutaa keittiöstä. Ilona Ofelia hymyilee itsekseen ja kerää syliinsä pinon likapyykkiä, sukkia, boksereita, mustia kauluspaitoja, mustia t-paitoja, mustia huppareita ja kahdet mustat farkut ja sulloo kaikki koneeseen.
 Kun Ilona Ofelia on saanut koneen päälle, on Jonaskin saanut tiskinsä pois alta. Hän nappaa laukun sivutaskusta pienen paperipussin ja siirtyy olohuoneen sohvalle. Ilona Ofelia käpertyy hänen kainaloonsa kaukosäädin kädessään ja napsauttaa TV:n päälle.
 "Mä en oikein tiennyt mitä tuoda sulle kun haluaisin antaa sulle kaiken. Joten tää ei ole mitään erikoista", Jonas mutisee Ilona Ofelian ohimoa vasten ja pudottaa tämän kämmenelle pussista noukkimansa Alchemyn korvakorut.
 "Voi sua kulta. Nää on ihanat. Aiotko sä ostaa mulle kaikki Alchemyn korut mitä löydät? Ei, en mä valita mutta jos jatkat tätä tahtia niin mulla on kohta täydellinen kokoelma koossa", Ilona Ofelia kuiskaa.
 "Jos sulla vaan on niille tilaa niin ei se mulle ole ongelma, tilaan kuvaston niin saat ruksata mitä tahdot!" Jonas riemastuu.
 "Oot liian ihana", mutisee Ilona Ofelia, kyllä hän tietää Jonaksen tietävän että hän rakastaa Alchemya, ja myös sen että hänen budjetillaan niitä ei enempäänsä ostella. Se häntä välillä ahdistaakin. Että Jonas haluaa antaa hänelle kaiken, vaikka hän ei edes ehtisi pyytää, rakastaa häntä niin palavasti, antaa kaikkensa, palvoo häntä. Ja mitä hän itse tekee? Flirttailee Samulille samaan aikaan kun kihlattu ikävöi häntä toisella puolella maata. Ilona Ofelia haluaisi hukuttautua Jonaksen kylpyammeeseen. Hän vihaa itseään.
 Jonas on kummissaan. Kotiin oli ihana tulla kun Ilona Ofelia oli vastassa, ja aluksi tyttökin vaikutti olevan yhtä onnellinen kuin hänkin. Nyt tämä sitten istuu tikun jäykkänä sohvalla ja tuijottaa seinää vaikka televisiossa pyörii hänen lempisarjansa.
 Jonas on seitsemän vuotta Ilona Ofeliaa vanhempi. Suuren osan aikaa hän suhtautuu tähän kuin ikäeroa ei edes olisi. Toisinaan hän seurailee tytön ja tämän ystävien menoa hyväntahtoisen hyväksyvästi, joskin tuntien itsensä hieman vanhaksi kuunnellessaan näitä. On kuitenkin hetkiä jolloin hän miettii, että miksi ihmeessä hän on valinnut rinnalleen näin paljon nuoremman tytön. Onneksi näitä hetkiä tulee  harvoin, mutta kun tulee, niin Jonas haluaisi hakata päätään seinään ja huutaa turhautumistaan ulos.
 Nyt on sellainen hetki. Jonas huomaa että Ilona Ofeliaa vaivaa jokin, mistä tämä ei osaa tai halua puhua. Ohikiitävän hetken hän muistaa exänsä Emilian ja sen kuinka tämä kaikista vioistaan huolimatta puhui jos puhuttavaa oli. Samaa hän kaipaisi Ilona Ofelialta nyt. Jonas on aina hallinnut hermonsa hyvin ja on ylpeä siitä. Näiden kuluneen viiden kuukauden aikana Jonas ei ole hermostunut Ilona Ofelialle kertaakaan, ei edes korottanut tälle ääntään.
 Bändin pojatkin ovat aina hämmästelleet hänen hermojaan, jotka eivät tunnu pettävän missään tilanteessa. Vaikeissa tilanteissa hän on luottomies, koska pysyy rauhallisena, ei koskaan korota ääntään, hymyilee ja neuvottelee.
 Nyt hänestä tuntuu ensimmäistä kertaa siltä että haluaisi huutaa morsiamelleen, vain koska ei kestä tämän puhumattomuutta, ja pelkää sitä mitä sen takana voi olla piilossa.

Osa 16.

Ilona Ofelia tietää että hänen pitäisi nukkua. Väsymys saattelee nälän airueita.
 Tämä ei ole ensimmäinen valvottu yö, eikä varmasti viimeinenkään. Hän tietää että pian alkaa paleltaa. Sitten alkaa vapina. Toisaalta hän tietää myös, että ikkunan sulkeminen auttaa torjumaan kylmää.
 Yläasteelta asti Ilona Ofelia on reagoinut negatiivisiin tunteisiin menettämällä yöunensa. Vuosien aikana on kertyny lukemattomia unettomia öitä. Valvominen myös saa hänen elimistönsä hyljeksimään ravintoa. On ollut myös aikoja jolloin hän valvoi tietoisesti pysyäkseen koossa 34, mutta on päässyt sen yli.

 On vielä viikko siihen että Jonas palaa kotiin. Ilona Ofelia kaipaa tämän syliin. Hän ei ole poistunut asunnostaan viikkoon, ei sen jälkeen kun palasi Islan kanssa Keinuvasta Kamelista surkean illan jälkeen. Jonas on soittanut sen jälkeen useita kertoja päivässä, ja öisinkin keikkojen jälkeen, vaikka ei tiedäkään syytä morsiamensa romahdukseen.

 Jonas ei ole itserakas, ei ollenkaan, mutta hän ei osaa edes kuvitella että tytön  särkymisen takana voisi olla toinen mies. Hän ajattelee Ilona Ofelian pahan olon johtuvan ikävästä. Samanlaisesta jota hän itse tuntee keikkamatkalla, kun joutuu olemaan erossa rakastamastaan tytöstä. Bändikaverit tietävät että Jonas on herkkä, mutta eivät silti malta olla härnäämättä tätä ilta toisensa jälkeen. Silti jokainen näistä muusikonretaleista tajuaa basistinsa huolen, kun tämä kertoo heille morsiamestaan joka valvoo ja voi pahoin kotona. Laulaja Tuukka on jopa ehdottanut että Jonas lähtisi kotiin ja hän puolestaan hoitaisi keikoilla bassottelun laulamisen lisäksi. Jonas kieltäytyi tästä, neuvoteltuaan ensin sekä muiden bändiläisten että Ilona Ofelian kanssa. Pojat eivät innostuneet ajatuksesta, ja Ilona Ofelia kielsi ehdottomasti häntä palaamasta ennen aikojaan. Siispä Jonas jäi. Osittain hän on onnellinen, koska ei halua hylätä musiikkiaan minkään takia, ja koska Ilona Ofelia ei antanut hänen jättää matkaa kesken. Hän ei halua päätyä siihen tilanteeseen ettei elämässä olisi mitään muuta kuin parisuhde. Toisaalta hän huolehtii hermonsa riekaleiksi. Entä jos Ilona Ofelia romahtaa joka kerta kun hän lähtee pidemmäksi aikaa pois kotoa? Ei kai hän aina voi pakata tätä mukaankaan, vaikka kuinka haluaisi.

 Jonas tahtoo luoda musiikkia. Se on ollut hänen päämääränsä lähes viisitoista vuotta, yli puolet hänen elämästään. Nyt kun Bloodflowerilla menee hyvin, hän ei haluaisi jättää bändihommia taka-alalle. Hän haluaa myös vakavan parisuhteen, ja tuntee olevansa Ilona Ofelian kanssa vahvalla pohjalla. Nyt hänestää tuntuu että hän voi saada molemmat, musiikkinsa ja vaimon. Jonaksen edellinen parisuhde kariutui koska tyttö ei ottanut hänen intohimoaan musiikkiin vakavasti. Tämä halusi Jonaksen pysyvän kotona ja hankkivan kunnollisen, hyvinpalkatun päivätyön. Ei, Jonas ei pystynyt luopumaan bändistään,  joka oli juuri saatu toimimaan niinkuin piti, ja tyttö sai mennä. Nyt Jonas pelkää joutuvansa valitsemaan taas.

 Ilona Ofelia turvaa surkeudessaan öisin Islaan, koska ei halua pilata Jonaksen keikkamatkaa. Varsinkaan kun ei oikein voi eikä osaa selittää tälle murheensa syytä.
 Hän nukkuu keskimäärin tunnin vuorokaudessa, aamun jo noustessa. Lyhyenkin unen jälkeen varjot näyttävät valjummilta ja vähemmän uhkaavilta. Kuitenkin päivän vaihtuessa illaksi ja illan vanhetessa yöksi varjot ryömivät taas piiloistaan, kasvavat valtaviksi ja tahtovat tukahduttaa. Aamuyöhön mennessä särkyneen sydämen synnyttämät aaveet ovat niin suunnattomia että Ilona Ofelia nukahtaa vain koska on liian uupunut käsittelemään ajatuksiaan. Isla availee ystävänsä solmuja parhaansa mukaan messengerissä, mutta myös hän tarvitsee unensa ja sulkee koneensa viimeistään kahdelta. Niinpä Ilona Ofelia jää yksin murheineen, kiroten lähes kolmesataa Facebook-kontaktiaan alimpaan helvettiin. Mitä iloa on sadoista kavereista kun kukaan ei ole hädän hetkellä tukena? Onneksi kuitenkin muutamana yönä Miska on joutanut töistä päästyään piristämään Ilona Ofelian aamuöitä levottomilla sekoiluillaan. Näinä muutamina aamuyön tunteina Ilona Ofelia huomaa kertovansa Miskalle suuren osan kolmiodraamastaan. Poika ei osaa antaa rakentavia neuvoja, ainakaan kovin tosissaan, mutta saa kuitenkin tytön nauramaan edes hetkellisesti.
 Kaksosten tuesta huolimatta Ilona Ofelia laskee tunteja Jonaksen kotiinpaluuseen.

Osa 15.

 Tyttöjen ylösnousu venyy lauantaina iltapäivään ja on krapulan sävyttämä, sillä kotiuduttuaan baarikierrokseltaan he tyhjensivät Ilona Ofelian viinakaappia ja kirosivat Juliaa. Isla ja Julia eivät ole koskaan olleet ylimpiä ystäviä, ja nyt kun Isla on kuullut mitä Julia on sanonut hänestä, hän pitää tästä vielä vähemmän.
 Ilona Ofelia ei tiedä olisiko pettynyt, raivoissaan, vai jotain ihan muuta. Ensin Julia haukkui hänet pystyyn uutena vuotena ja nyt talloo hänen varpailleen ja hiiviskelee hänen reviirillään. Ja se sattuu. Ilona Ofelia on olettanut että ystävät kunnioittaisivat hänen tunteitaan Samulia kohtaan, huolimatta siitä että näitä tunteita ei saisi edes olla olemassa. Ja nyt Julia kehtaa arvostella häntä ja silti lähentelee Samulia hänen selkänsä takana. Ainakin Ilona Ofelia tietää olevansa verisesti loukkaantunut.
 "En tajua miksei Julia voi tyytyä niihin poikiin ketä sillä on ja antaa mun hoidella mun kaks elämäni miestä", toteaa Ilona Ofelia lauantai-iltapäivänä, kun hän ja Isla makaavat vierekkäin sängyllä, tuijottavat halkeamaa katossa ja kärsivät krapulaansa. Isla työntää ystävänsä sängyn reunan yli lattialle ja sanoo: "Jos sun elämäsi miehet ei olisi niin jäätävän rumia niin vaatisin jotain jakoa, koska toiset meistä joutuu tulemaan toimeen ilman ensimmäistäkään miessukupuolen edustajaa! Sun onneksi sulla on niin onneton maku että olen mieluummin ilman."
 Kikattava Ilona Ofelia ryömii takaisin sängylle ja rutistaa Islaa.
 "Mä olen valmis kiertämään sun kans kaikki tämän ja vaikka kolmen naapurikaupungin kapakat läpi, tai mistä sitten voisitkin kuvitella sopivia ehdokkaita löytäväsi", hän kuiskaa hellästi.
 "Mua kyllä epäilyttää sun päästäminen Keinuvaan Kameliin sen jälkeen mitä Samuli sanoi eilen, mutta luulen että se on potentiaalisin paikka aloittaa etsintä", Isla virnistää, vääntäytyy ylös ja lähtee vielä hieman horjuvin askelin suihkuun.

Keinuvassa Kamelissa on jälleen tungosta ja tytöt päätyvät istumaan alakertaan. Isla joutuu toteamaan, että ainakaan vielä paikalla ei ole ensimmäistäkään poikaa joka veisi jalat alta. Paikan dj aiheuttaa pientä tutinaa, mutta Isla toteaa että tämä on liian vanha, liian kiinnostunut tanssilattialla keikkuvista alaikäisen näköisistä vaaleaveriköistä, ja ennen kaikkea alkaa soittamaan kerrassaan kammottavaa musiikkia. Isla kiskoo Ilona Ofelian tupakkakopin kautta yläkerran tiskille, täälläkin vilkuillen ympärilleen. Silmiin ei vieläkään osu yhtään kelvollista poikaystäväehdokasta, ei edes yhden illan juttua. Niinpä tytöt syöksyvät valtaamaan vapautuvan pikkupöydän josta on hyvä näköyhteys koko yläkertaan.
 Totta kai Ilona Ofelia löytää tiensä karaoketiskille, ajatuksenaan tervehtiä Samulia ja ehkä pikkuriikkisen piristää tämän työyötä, kuten tämä edellisenä iltana puolihuolimattomasti pyysi. Tällä kuitenkin on seuraa. Kopin ovenpieleen nojailee viehättävä mustatukka, juttelemassa niin vilkkaasti ettei Samuli edes huomaa Ilona Ofeliaa. Tämä joutuu koputtamaan kopin seinää kiinnittääkseen pojan huomion. Samuli irrottaa katseensa seuralaisestaan ja nojautuu tämän ohi.
 "Ai moi. Hei, nyt on vähän huono hetki, tuletko jonkin ajan päästä uudelleen?" hän sanoo vaivaantuneena.  Ilona Ofelia hämmentyy, eikä keksi mitä sanoa, ja hämmentyy siitä yhä enemmän. Niinpä hän palaa pöytään Islan luo. Sieltä hän tarkkailee Samulin työpistettä. Kuluu lähes tunti ja mustatukkainen tyttö ei poistu Samulin viereltä. Ilona Ofelia tuntee olonsa kamalaksi. Mustasukkaiseksi. Sitten vielä kamalammaksi kun tajuaa olevansa mustasukkainen Samulista, vaikka hänellä on Jonas jota hän rakastaa. Silti Samulin käytös tänä iltana sattuu. Isla huomaa ystävänsä olevan poissa tolaltaan, onhan toinen luonut minuutin välein julmistuneita katseita päiväuneensa, ja Isla miettiikin onnko nyt tullut aika herätä tästä unesta.
 Ilona Ofeliasta tuntuu kuin rautainen koura puristaisi hänen sydäntään, ja toinen samanlainen rusentelisi ruuansulatuselimiä. Kipu on polttava, jäätävä, viiltävä, kaikki kivun muodot. Yhtä aikaa. Ja silti järki sanoo ettei kipu ole olemassa. Sydän sanoo ettei ole muuta kuin kipu.
 Islan käy häntä surku, ja ainoa edes hetkellinen apu tilanteeseen, jonka hän keksii, löytyy baaritiskiltä. Määrätietoisesti hän alkaa kyllästämään Ilona Ofeliaa viinalla, ja pilkun jälkeen auttaa tämän kotiin ja nukkumaan.
 "Isla, mä rakastan sua", kuiskaa Ilona Ofelia juuri ennen kuin sammuu.

Osa 14.

Bloodflowerin uudenvuoden aaton keikka oli vasta ensimmäinen kolmen viikon keikkaputkesta pääkaupunkiseudulla. Niinpä Jonas ei ole kotona juhlimassa syntymäpäiväänsä. Pojan läsnäoloon tottunut Ilona Ofelia tuntee itsensä yksinäiseksi, joten Isla pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja saapuu kaupunkiin torstaina viettämään vuoden ensimmäistä viikonloppua.
 Koko alkanut talvi on ollut lauha ja lunta on tuskin nimeksi. Tämän tosiasian turvin Ilona Ofelia ja Isla livahtavat juomineen vintin kautta talon katolle, tuntien itsensä kapinallisiksi. Katolla Ilona Ofelia kertoo Islalle juurta jaksain uuden vuoden aatosta, Samulista ja varsinkin Juliasta.
 "Kerrohan nyt. Rakastatko sä Jonasta vai edelleen Samulia?" Isla kysyy suoraan. Ilona Ofelia istuu hetken hiljaa, katselee taivaalle syttyviä tähtiä, polttelee savukettaan ja ottaa välillä kulauksen pullostaan.
 "Mä haluaisin sanoa että rakastan vain Jonasta, mutta en mä halua valehdella sulle. Mutta en mä voi sanoa valehtelematta että en tuntisi mitään Samulia kohtaan. En mä osaa sanoa onko siinä kyse rakkaudesta vai mistä."
 "Obsessiosta?" Isla ehdottaa avuliaasti.
 "Mahdollisesti. Joskus tuntuu että mä vain haluan että Samuli haluaa minut, jos tiedät mitä tarkoitan, ja että se näyttää sen", Ilona Ofelia myöntää. Isla heittää häntä lapasella.
 "No mikä se syyskuinen suukko takapihalla sitten oli ellei selvää näyttöä?" hän härnää.
 "Lähinnä tarkoitin sitä että mä olen tuntenut Samulin kohta vuoden, ja sekin suudelma oli vasta kun mulle oli selvinnyt että sillä on tyttöystävä. Syyskuussa! Yli puoli vuotta tutustumisesta, että se edes kertoi tyttöystävästä. Teknisesti se ei edes kertonut, vaan se selvisi mulle ikään kuin vahingossa kun Olivia ilmestyi paikalle ja paiskasi asian päin näköä", valittaa Ilona Ofelia.
 "Ehkä nimenomaan kertomatta jättäminen viittaa siihen että sitä kiinnostaa. En tiedä. Mä voisin toki työntää Olivian jokeen, mutta en mä usko että sekään auttaisi. Sulla on Jonas, enkä mä usko että jättäisit sitä vaikka olisi tusina Samulia vapaana. Eri asia sitten jos Jonas olisi se joka pistää poikki, sillon sun päästä kuuluisi 'briiiiiiiii' ja olisit Samulijahdissa, oli sillä tyttöystävää tai sitten ei. En mä sua tuomitse, mä vaan tiedän miten sun mieli ja varsinkin sydän toimii. Yritä nyt kuitenkin koota itsesi, vaikka seikkailet niin älä loukkaa Jonasta. Mun mielipide on että Jonas on sulle se oikea, jos semmoista nyt onkaan."

 Perjantaina Ilona Ofelia ja Isla nukkuvat myöhään, mässäilevät estottomasti grilliruualla, käyvät ostoksilla ja alkavat sitten valmistautua iltaa varten. Suunnitelmana on mennä ensin Cherryyn, sillä Isla haluaa maistella talon siideriä. Sieltä matkan on tarkoitus jatkua uuden homoyökerhon avajaisiin, sillä Islan kaksoisveli Miska on saanut paikasta tarjoilijan pestin ja antanut siskolleen kaksi lippua. Avajaisista polku vie Asylumiin. Isla on jättänyt raskaamman musiikin taakseen, joten tytöt ovat päättäneet siirtyä Asylumista Keinuvaan Kameliin mikäli tunnelma kävisi liian synkäksi Islalle.
 Cherryssa aika kuluu talon kirsikkasiiderin ja Kimblen voimin. Seuraan liittyy pari poikaa, jotka häviävät tytöille Kimblessä kerta toisensa jälkeen. Kohdattuaan kahdeksannen tappionsa pojat suivaantuvat ja poistuvat paikalta tyttöjen iloisen naurun saattelemina.Tunnelma on siis korkealla kun matka käy Susibaarin avajaiskemuihin.
 Susibaari on hassu sekoitus Moulin Rougea ja S/M-klubia. Paikkaa on mainostettu 'perinteiset sukupuolirajat ylittävänä'. Ilona Ofelian ja Islan saapuessa paikka on jo puolillaan miehiä, naisia ja kaikkea siltä väliltä. Tyhjää tarjotinta kantava Miska nappaa tytöt narikan luota ja luotsaa nahkasohvalle jolla istuu muutamia parikymppisiä poikia. Yksi näistä on Ilona Ofelian yllätykseksi Samulin kaveri Anssi, jonka hän on nähnyt muutamia kertoja. Anssi kertoo heti avoimesti olevansa kiinnostunut sekä tytöistä että pojista.
 "Esimerkiksi Isla on tyttö josta mä voisin kiinnostua", sanoo Anssi myöhemmin illalla. "Pojista sitten taas... Hän. Hyvin mielenkiintoinen", hän jatkaa ja osoittaa poikaa jolla on pitkä vaalea tukka, tennarit ja tiukat farkut. Isla purskahtaa nauruun.
 "Hyvä valinta! Se on mun kaksonen Miska", hän sanoo.
 "Eikä! Esittele meidät!" innostuu Anssi.
 "Höh, enkö mä kelpaakaan?" sanoo Isla muka pahoillaan, mutta lupaa ehdottomasti toimittaa Anssin veljensä tietoisuuteen. Ennen kuin hän ehtii tuumasta toimeen, ravintolan pienellä lavalla alkaa burleski-henkinen show. Esityksen jälkeen tytöt tavoittavat Miskan, joka on kähveltänyt yhden lavaesiintyjän höyhenpäähineen, ja raahaavat hänet Anssin luo. Varmistettuaan että puhelinnumerot varmasti vaihtuvat, Ilona Ofelia ja Isla siirtyvät narikkaan. Kello on niin paljon, että he päättävät yksissä tuumin jättää Asylumin väliin ja kävellä kuusi korttelinväliä Keinuvaan Kameliin ja viettää loppuillan siellä.
 Kävelymatka sujuu rauhallisesti ja kestää alle kymmenen minuuttia. Keinuvan Kamelin ovella vastaan tulee Julia. Tämä ei jouda pysähtymään, tervehtii nopeasti ja kiirehtii bussiin.  Ilona Ofelia ja Isla kuittaavat asian olankohautuksella ja kiirehtivät narikan kautta tiskille, ja tiskiltä suoraan karaokepisteelle tervehtimään Samulia. Tämä halaa molempia ja kääntyy sitten katsomaan Ilona Ofeliaa silmiin.
 "Mä en nyt sano tätä pahalla, mutta onko sillä sun kaverillä Julialla päässä ihan kaikki kotona?" hän kysyy.
 "Miten niin?" Ilona Ofelia hämmästyy.
 "Se oli täällä jo ennen kuin mun työvuoro alkoi, ja liimautui muhun samantien. Eikä irronnut ennenkuin vartti sitten, ja paikka menee tunnin päästä kiinni. Mulla ei ole epäilystäkään ettetkö sä olisi kova tyttö flirttailemaan ja härnäämään, mutta ystävättäresi suoritus ylitti kyllä kaiken mitä mä voin edes kuvitella sun tekevän. Musta tuntui että ei ollut kaukana että se olisi ruvennut riisumaan. Joko itseään tai mua. Ilona, ole kiltti, sano sille Julialle että mua ei kiinnosta, kun se ei tuntunut uskovan kun mä sanoin. Sä puolestasi olet kyllä milloin tahansa tervetullut tänne pitämään mulle seuraa ja piristämään mun iltoja."

Osa 13.

Uudenvuoden suunnitelmat heittävät kuperkeikkaa, kun Jonaksen bändi, Bloodflower, päätyy lähtemään yllätyskeikalle. Niinpä Ilona Ofelia päättää juhlia vuoden vaihtumista Reginan ja Julian kanssa, missäpä muuallakaan kuin Keinuvassa Kamelissa. He aloittavat juhlimisen tälläkin kertaa Ilona Ofelian sopivasti keskustassa sijaitsevassa asunnossa. Regina ja Ilona Ofelia ovat huomanneet Julian etääntyneen heistä hieman, varsinkin kun Isla on alkanut liikkumaan heidän kanssaan, ja ovat vähän huolissaan. Molemmat toivovat että juhliminen kolmisin parantaisi tilannetta.
 Ilona Ofelia toivoo myös, tosin hiljaa mielessään, että Samuli olisi uudenvuoden aattona töissä. Hän ei ole nähnyt poikaa lähes kolmeen kuukauteen kuin vilaukselta, ja haluaa nähdä tämän, kaipaa tämän ääntä ja katsetta, vaikka ei sitä haluaisi myöntääkään. Siinä haaveillessaan hän tulee juoneeksi muutaman mukillisen liikaa Reginan tekemää boolia ja on hiukan epävarma olostaan kun he saapuvat Keinuvaan Kameliin. Epäilykset kuitenkin hälvenevät kun hän huomaa sekä Samulin karaokejuontajan tiskillä että muita tuttuja ympäri baaria.
 Tytöt löytävät istumapaikan aivan karaokepisteen tuntumasta, ja Regina huomaa pilkettä sekä Ilona Ofelian että Samulin silmissä. Ei ole epäilystäkään etteivätkö molemmat olisi olleet turhankin onnellisia toistensa näkemisestä. Molemmat myös flirttailevat häpeämättömästi, mutta Regina tuntee ystävänsä, ja ainakin toivoo että tämä flirttailee vain flirttailun riemusta eikä vakavin aikein. Tätä oletusta ei tosin tue se että tyttö tuntuu piilottelevan vasenta kättään, mutta Regina päättää vaieta ja katsoa tarviiko asiaan puuttua.
 Illan kuluessa Samuli houkuttelee Ilona Ofelian laulamaan, yksin ja yhdessä hänen kanssaan. Regina panee merkille jännitteen näiden kahden välillä. Ilmassa suorastaan kipinöi. Muiden karaokenlaulajien esittäessä kappaleitaan Samuli nojailee tiskinsä yli ja juttelee tyttökolmikolle. Ilona Ofelia on sulaa vahaa pojan sinisilmien alla, ja näyttää onnellisemmalta kuin aikoihin, mukaan luettuna kaikki aika Jonaksen kanssa. Myös Samuli näyttää työntäneen syrjään sen tosiseikan että hänellä on tyttöystävä, ja antaa kaikkien paikalla olijoiden nähdä ettei huomaa muita kuin Ilona Ofelian. Syyskuisesta suudelmasta ei kumpikaan silti mainitse, ja tästä kaikesta sähköisestä rätinästä huolimatta kosketus puuttuu, lukuunottamatta halausta jonka kaksikko jakaa valomerkin aikaan, ja tytöt lähtevät Ilona Ofelian asunnolle.
 "Mitä peliä sä oikein pelasit Samulin kanssa?" Julia kysyy Ilona Ofelialta kotona.
 "Miten niin? Lauloin ja pidin hauskaa. Mitä ei voi sanoa susta. Sä tunnuit mököttävän koko illan ja hätinä avasit suusi."
 "Minä en ainakaan viettänyt puolta iltaa flirttailemalla ja vaihtamalla paljonpuhuvia katseita herrasmiesten kanssa, jotka ei ole mun poikaystävä", sanoo Julia hieman tekopyhästi. Regina pyöräyttää dramaattisesti silmiään. Hän ja Ilona Ofelia tietävät molemmat varsin hyvin ettei Julia ole aina ollut sitä uskollisinta sorttia. Hän tapaili Nikoa vielä aloittaessaan suhteen Henkan kanssa, eikä se suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun vastaavaa tapahtui. Lähinnä tästä syystä Julia ei ole seurustellut muutamaan vuoteen vakavissaan, ja valittaa siitä toisinaan rankastikin, mutta ei näe syytä asioiden vallalla olevaan tilaan. Ilona Ofelia on muutaman kerran sanonutkin Reginalle että suorapuheisuudelle uskollisen Islan pitäisi kertoa Julialle totuuksia tämän käytöksestä. Joka kerta ajatus on kuitenkin kuopattu, koska molemmat tietävät että herkästi itseensä ottava ja huonosti kritiikkiä sietävä Julia vetäisi varmasti herneen nenäänsä.
 "Pieni flirttaileminen on tervettä", huomauttaa Regina. Julia tulistuu.
 "Ai pieni? Ilona Ofeliahan teki kaiken muun paitsi kävi Samuliin kiinni!"
 "Hah! En ollut lähelläkään semmoista!" vastustaa Ilona Ofelia.
 Julia on ilmiselvästi raivoissaan jostakin muustakin kuin Ilona Ofelian flirttailusta Samulille, mutta avautuu vain siitä. Hän karjuu ystävänsä käytöksen olleen ala-arvoista, että tämä ei arvosta Jonasta ja että on totaalisen väärin flirttailla pojalle jonka tietää varatuksi. Ja lopettaa huutamisen vasta kun naapuri hakkaa seinää.
 "Mun mielestä sun on parempi lähteä taksitolpan suuntaan jos tuossa on sun mielipiteet", Ilona Ofelia toteaa kylmästi. Julia purskahtaa itkuun. Regina pyöräyttää jälleen silmiään ja ilmoittaa lähtevänsä Julian mukana. Ilona Ofelia tietää ettei Regina lähde siksi ettei haluaisi jäädä hänen luokseen, vaan koska tuntee tarvetta rauhoitella Juliaa. Hän tietää myös että Regina tietää hänen olevan Juliaa kestävämpi, ja pärjäisi yön yli yksinkin. Regina halaa Ilona Ofeliaa ja kuiskaa palaavansa seuraavana päivänä.

 Vuoden ensimmäinen päivä kuluu Reginalta Julian luona tyynnyttämässä myrskyä, joten hän sopii tapaavansa Ilona Ofelian illemmalla Cherryssä loiventavien merkeissä.
 Regina on paikalla ensin, mutta ei hänen tarvi kauan odotella, Ilona Ofelia saapuu alle puoli tuntia hänen jälkeensä ja palaa halusta kuulla mitä Julia on sanonut, varsinkin kun tämä lähti niin vihaisena ja itkuisena.
 "Musta tuntuu että se on enimmäkseen kateellinen. Kyllähän me molemmat tiedetään että Julia rakastaa huomiota, mutta ei omasta mielestään saa sitä koskaan tarpeeksi. Se ei myöskään ymmärrä miksei sen omat suhteet toimi. Ei kai ne nyt toimikaan jos se vain odottaa huomioimista mutta ei huomioi muita. Tai jakaa huomiota liian monelle pojalle. Se kertoi että silloin kun se tapasi Henkan niin sillä oli kierroksessa Nikon lisäksi kaksi poikaa jotka se tapasi netistä. Kävi myös ilmi että Julia on katkera meille molemmille siitä että me saadaan enemmän huomiota viihteellä ollessa tekemättä aloitetta. Se ei kuulemma ymmärrä miksi, koska on hoikempi kuin me. Ja Isla on ongelma, se kuulemma varastaa sun huomion Julialta. Luulen että Julia olisi halunnut sanoa samaa myös mun huomiosta mutta ei kehdannut. Enimmäkseen sitä kai tuntui ahdistavan se että sulla on Jonas, joka palvoo sua, ja lisäksi saat Samulilta aika paljon jakamatonta huomiota, varsinkin eilen. Kyllähän mustakin ois kiva, jos joku palvoisi niinkuin Jonas sua, mutta Julialla tuntuu olevan siitä joku pakkomielle."
 Ilona Ofelia ja Regina kuluttavat lähes koko illan miettimällä Juliaa, ja mitä tämän kanssa pitäisi tehdä. Mutta mitään ratkaisua ei löydy.

osa 12.

Aattoaamuna Ilona Ofelia ja Jonas heräävät myöhään. Edellinen ilta venyi myöhään neljänsuoran, Skip-Bon ja Kallbergin veljesten terästämän glögin vauhdittamana pikkutunneille.
 Ilona Ofelia viihtyy hyvin Jonaksen veljien seurassa, eikä Kerstissäkään ole vikaa. Pojista vanhin, Rudolf eli kavereiden kesken Rutte, kysyi ensimmäisenä joko häntä on piinattu häillä ja muilla vaatimuksilla. Kersti kikatti vieressä ja kertoi sitten saaneensa kuulla Ruten ja Fannyn häistä ja erosta lähes vuoden ennenkuin hän ja Tage uskalsivat pyytää poikien vanhempia lopettamaan aiheesta puhumisen. Keskustelun tässä vaiheessa Jonas pyysi anteeksi, nousi ja meni olohuoneeseen, missä vanhemmat vielä valvoivat. Kului tovi ennen kuin hän palasi ja totesi: "Asia hoidettu. Mä en tahdo että Ilona Ofeliaa joutuu kuuntelemaan äidin itkuja enää yhtään."
 Kenelläkään Kallbergin veljeksistä ei ole harhakuvitelmia vanhemmistaan. Jokainen rakastaa heitä, mutta tuntee myös näiden heikkoudet.
 Ilona Ofelia kuluttaa suuren osan aatosta katsomalla veljesten ja Kerstin kanssa televisiota. Rouva Kallberg on vakuuttanut selviävänsä jouluaterian valmistuksesta ilman apua.
 "Mä oon tarjoutunut auttamaan viimeisenä viitenä jouluna, aina on torjuttu", kuiskaa Kersti Ilona Ofelialle, joka kohauttaa harteitaan ja keskittyy jälleen televisioon.
 Herra Kallberg on rannan venevajassa kunnostamassa purjevenettään.
 "Toisinaan tuntuu että se rakastaa sitä venettä enemmän kuin äitiä", supattaa Tage. Rutte kertoo isänsä viettävän valtaosan talviajasta veneen parissa vajassa. Kesäisin herra Kallberg harrastaa purjehduksen lisäksi kalastusta ja golfia, syksyisin metsästystä. Vivi Kallberg puolestaan nyplää pitsiä, maalaa posliinia ja lentää Tukholmaan oopperaan kahdesti, joskus useamminkin vuodessa sekä soittaa harppua paikallisessa kamariorkesterissa.
 "Onko sun vanhemmat edes todellisia? Mä en oo koskaan tavannut ketään joka oikeasti maalais posliinia ja nypläis pitsiä", Ilona Ofelia sanoo Jonakselle kun he ovat kuistilla tupakalla.
 "Cara Mia, katos hienostolla on hienoston harrastukset. Äiti on kauhean ylpeä siitä että isän joku kaukainen esi-isä oli joskus joku mitätön aatelinen, pääasia nyt on että hienoa sukua ollaan muka."
 "Et voi olla tosissas."
 "Olen. Siistiä, eikö vaan. Tosin mä en ole perehtynyt tarkemmin että onko tämä kuuluisa esi-isä minkä sortin aatelinen vai joku nolo kuninkaan tallirengin napalanko pelkästään. Joka tapauksessa arvonimi ei ole meidän perheeseen periytynyt, eikä sen puoleen omaisuuttakaan. Paitsi se cembalo millä soittelit. On kuulemma alunperin tehty kuninkaanhoviin, mutta veikkaan että pajunköyttä koko juttu", Jonas nauraa.
 Ilona Ofelialle selviää että yksikään veljeksistä ei jaa äitinsä ylpeyttä aatelisista sukujuurista, eikä tämän yläluokkaisia harrastuksia.  Rutte kertoo olleensa lapsesta asti enemmän kiinnostunut laskettelusta ja tietokoneista kuin isänsä veneharrastuksesta. Jonaksen taas vei mukanaan metallimusiikki ja valokuvaus jo peruskoulussa. Tagen veri veti puolestaan konemusiikkiin, moottoripyöriin ja Ilona Ofelian yllätykseksi ruuanlaittoon.
 "Mä olen koulutettu ravintolakokki. Silti mamma ei anna mun kuvitellakaan ruuanlaittoa kotona jos se tai isä on kotona. Ei ole kuulemma miesten paikka keittiössä", Tage naurahtaa. Rutte on veljessarjan ainoa ylioppilas, ja lakin saatuaan hän kouluttautui tietotekniikan insinööriksi. Ja Jonaksen kouluhistorian Ilona Ofelia tietääkin. Tämä kävi kyllä lukion mutta jäi lakitta reputettuaan kolmessa aineessa. Sen jälkeen hän valmistui neljässä ja puolessa vuodessa lähihoitajaksi. Opinnot venyivät, koska musiikki vei enemmän ja enemmän aikaa ja oli siviilipalvelus suoritettavana. Rutte ja Tage ovat käyneet armeijan.
 "Sä olet saanut osakses perheen mustan lampaan", sanoo Jonas hellästi Ilona Ofelialle.
 "Paitsi tässä naimisasiassa Jonas on kyllä porukoiden suurin toivo nyt kun sä olet kuvioissa", lisää Rutte ja saa veljensä nauramaan.
 Vivi Kallberg kutsuu perheensä ja vieraansa jouluaterialle. Ruoka on herkullista, ja ainoan kerran kun Vivi-rouvan puheenaiheet alkavat sivuamaan häitä, Jonaksen tarvii vain yskäistä ja mulkaista äitiään, että tämä ymmärtää vaieta aiheesta.
 Aterian, jälkiruuan ja drinkkien jälkeen kaikki siirtyvät olohuoneeseen. Ennen lahjojen jakoa Ilona Ofelia soittaa Jonaksen pyynnöstä cembalolla kaksi joululaulua, ei täydellisesti, mutta tunnistettavasti. Jonas kertoo hänelle myöhemmin pyytäneensä tätä soittamaan koska kukaan perheen vieraista ei ole aiemmin uskaltanut soittaa tällä perintösoittimella.
 Ilona Ofelia saa Jonakselta monia lahjoja, ja tuntee itsensä hieman noloksi kun hänellä itsellään ei ole tälle kuin kaksi pakettia. Omista paketeistaan hän löytää koruja, ison pakkauksen kylpytuotteita, ihan vain koska Jonaksen asunnossa on amme, lahjakortin kauneushoitolaan, kiinabrokadisen aamutakin, suklaata, hajuvettä ja Jonaksen omin käsin kirjoittaman lahjakortin, joka lupaa uuden asukokonaisuuden hänen piikkiinsä liikkeestä jossa Olivia työskentelee. Ilona Ofelia on iloisen yllättynyt lahjoistaan, ja Jonas on mielissään paidasta jonka Ilona Ofelia osti ja tekonahkakiltistä jonka tämä on omin käsin ommellut.
 "Mä laitan nämä seuraavalle keikalle", Jonas sanoo onnellisena.
 Vaikka Jonaksen vanhemmat osoittautuivat siedettäviksi, niin Ilona Ofeliasta paras lahja on se, kun Jonas ilmoittaa että he palaavat kotiin jouluaamuna.

Osa 11.

On jouluaattoa edeltävä yö ja Samuli makaa valveilla Olivian vierellä tämän vanhempien luona. Olivia on nukkunut jo useita tunteja, mutta Samuli ei saa unta. Elämä on käynyt sietämättömän omituiseksi serkkutytön häiden jälkeen. Niiden samojen häiden joissa hän tapasi pienen punatukan ensimmäistä kertaa. Ilona Ofelia on saanut Samulin ajatukset raiteiltaan. Joulu tuntuu turhalta, hän tuntee olevansa väärässä paikassa.
 Samuli nousee vuoteesta, ottaa kännykkänsä ja jää tuijottamaan nimeä luettelossa, kuten monena yönä viimeisten kymmenen kuukauden aikana. Hän on aloittanut viestin kirjoittamisen lukemattomia kertoja, mutta pyyhkinyt yhtä monta kertaa tekstin pois ja laittanut puhelimen syrjään. Ei hän osaa kertoa itselleenkään mitä haluaisi tytölle sanoa, tietää vain sen että Olivian ja Ilona Ofelian poikaystävän takia pitäisi poistaa punatukan numero ja keskittyä omaan parisuhteeseen. Silti öisin Ilona Ofelia valtaa hänen ajatuksensa ja saa miettimään ajatteleeko tämäkin ehkä häntä. Ja mitä tapahtuisi jos hän todella lähettäisi viestin? Saisiko hän vastauksen? Vai nauraisiko tyttö päin naamaa? Samuli punastuu kun muistaa miten otti vapauden suudella Ilona Ofeliaa Keinuvan Kamelin takapihalla. Hän ei ole puhunut tälle sen jälkeen, nähnyt kylläkin neljä kertaa. Ensimmäisen kerran tämä tuli vastaan kun hän oli Olivian kanssa kaupungilla, tervehti mutta jatkoi matkaansa. Pari kertaa Samuli on nähnyt Ilona Ofelian Keinuvassa Kamelissa pikkujouluaikaan ja toivonut että tämä tulisi juttelemaan, mutta turhaan. Molemmilla kerroilla tyttö on ollut rastatukkaisen basistipoikaystävänsä kanssa, ja ravintola niin täynnä karaokekansaa että hän itse ei ole ehtinyt ottamaan kontaktia tyttöön. Neljännen kerran Ilona Ofelia tuli taas vastaan kaupungilla, mutta tälläkin kertaa Samuli oli Olivian seurassa.
 Samuli ei ole niinkään kyllästynyt Oliviaan, kuin tutustunut häneen läpikotaisin. He ovat tunteneet toisensa kuusi vuotta, joista seurustelleet lähes kolme ja puoli, ja asuneet yhdessä kolme vuotta. Samulista tuntuu että hän tietää jokaisen Olivian haaveen, pelon, toiveen ja painajaisen, tuntee jokaisen tuuman tämän vartalosta, tietää jokaisen pahan tavan, pakkomielteen ja tulevaisuudensuunnitelman. Olivia on opiskellut kieliä, ja suurin hänen urasuunnitelmistaan on päästä manner-Eurooppaan tulkiksi. Samuli media-assistentin tutkintoineen ja huonoine kielipäineen ei ole kovin innostunut ajatuksesta. Ei hän myöskään ajattele olevansa Keinuvan Kamelin karaokeisäntä loppuikäänsä, mutta kaikki hänen läheisensä, perhe ja ystävät asuvat joko tässä kaupungissa tai vähintään kohtuullisen automatkan päässä, ja Samuli tietää että jäisi kaipaamaan heitä. Lisäksi viime aikoina hän on huomannut jotain, mitä ei uskalla myöntää itselleenkään kuin näinä valvottuina öinä. Jos hän muuttaisi, hän jäisi kaipaamaan Ilona Ofeliaa suuresti. Se saa hänet vihaamaan itseään.
 Kaikesta huolimatta Samuli on valinnut Olivian, ja haluaa olla tämän kanssa, vaikka toisinaan tunteekin lievää alemmuutta erilaisten taustojen takia. Olivian varakkaat vanhemmat ovat aina rakastaneet ainoaa tytärtään ja antaneet tälle kaiken mitä ovat voineet. Olivia on käynyt useimmissa Euroopan maissa lomalla, kielikursseilla Ranskassa, Englannissa ja Saksassa ja ollut vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Hän ei ole koskaan joutunut olemaan nälissään edes opiskeluaikoinaan, sillä vanhemmat pitivät hänet ruuissa. Tytön ei ole koskaan tarvinnut ottaa opintolainaakaan.
Olivian vanhemmat myös lupasivat tyttärelleen oman asunnon, jos tämä kirjoittaisi ylioppilaaksi pelkillä laudatureilla. Olivian epäonneksi mukaan eksyi kaksi e:tä ja hän joutui tyytymään siihen että vanhemmat avustivat avokätisesti vuokranmaksussa. Isovanhemmiltaan hän sai ylioppilaslahjaksi näppärän New Beetlen. Ajokortin hänen isänsä kustansi heti tyttären täytettyä kahdeksantoista.
 Samulin mielestä Olivian harrastuksetkin ovat olleet ehdottomasti hienompia kuin hänen. Tyttö on ratsastanut, tanssinut balettia vaihtaen sen myöhemmin disco- ja showtanssiin, lasketellut, ja Amerikan-vuotensa ajan hän kuului cheerleading-joukkueeseen. Englannin, ruotsin, ranskan ja saksan lisäksi hän osaa hieman italiaa, hieman espanjaa ja auttavasti latinaa. Hän on myös tutustunut Eurooppalaisten kirkkojen arkkitehtuuriin ja taiteeseen sekä Venäläisen baletin historiaan.
 Samuli puolestaan on joutunut pärjäämään omillaan. Hän ei ole koskaan käynyt Tallinnan-laivaa pidemmällä, hän on ollut asunnoton ja jonottanut leipäjonossa. Opintolainaa on kertynyt muiden velkojen ohella, ja vasta saatuaan Keinuvan Kamelin pestiään edeltäneen työpaikkansa, hän on päässyt lyhentämään velkojaan kunnolla.
 Kahdeksantoistavuotiaana Samuli jäi asunnottomaksi vanhempien erottua ja toimitettua hänet matkoihinsa. Hän loisi kaksikymmentäyksivuotiaaksi muusikkokavereidensa luona Helsingissä ja Turussa. Näiden kolmen vuoden aikana hän teki asioita, joita ei mielellään nykyään muistele. Häpeä on edelleen kova. Hän varasteli ja käytti huumeita, valehteli ja sekoili. Yhdeksäntoistavuotiaana hänestä tuli isä. Tyttären äiti oli sekakäyttäjä ja Samuli ei ehtinyt täyttää kahtakymmentä ennen kuin pikku Tinja otettiin huostaan ja tytön äiti yritti tappaa itsensä hyppäämällä lääketokkurassa sillalta. Nämä tapahtumat herättivät Samulin todellisuuteen, mutta häneltä kului silti yli vuosi päästä irti ympäristöstä ja järjestää muutto takaisin syntymäkaupunkiinsa.
 Uusi alku oli hankala, Samuli ei viihtynyt pienessä vuokra-asunnossaan ja huonosti palkatussa työssään, mutta sinnitteli. Hän ikävöi Tinjaa, mutta oli luopunut kaikista oikeuksista tavata tytärtään. Hän kaipasi myös Helsinkiin ja Turkuun jääneitä ystäviä ja tunsi olonsa välillä yksinäiseksi, mutta tiesi, että jos halusi elämänsä muuttuvan, näiden oli parempi jäädä toistaiseksi menneisyyteen.
 Samuli tunsi olevansa jo jaloillaan tavatessaan Olivia toisen paluumuuttovuotensa loppukesällä, mutta ei siinä vaiheessa halunnut vakavaa suhdetta. Olivia kuitenkin oli tottunut saamaan mitä halusi, ja jouluun mennessä hän oli päättänyt haluta nimenomaan ja ainoastaan Samulin. Niinpä tyttö jätti silloisen poikaystävänsä, lupaavan liikemiehen alun, ja aloitti armottoman ajojahdin tavoitteenaan napata Samuli. Jopa hänen päättäväisyydellään kului yli vuosi, ennenkuin Samuli löysi itsensä Olivian vanhempien kahvipöydästä, esiteltynä tyttären poikaystäväksi. Siitä puolen vuoden kuluttua heillä oli ensimmäinen yhteinen asuntonsa. Sen lisäksi että Samuli oli yhä lumoutunut Oliviastaan, hänen oli hyvin helppo sopeutua tämän valmiiseen maailmaan, hävittää omat halvat huonekalunsa ja istua valmiiseen pöytään. Vielä kun Olivia puhui vanhempansa jatkamaan vuokranmaksua niin Samuli sai keskittyä maksamaan velkojaan ja unohtamaan menneet.
 Samuli tuntee olevansa elämänsä velkaa Olivialle. Toisinaan hän on pahoillaan siitä ettei ole ollut alusta asti rehellinen tytölle, ja kertonut aiemmista vaiheistaan, mutta nyt on myöhäistä. Olivia ei saa koskaan tietää esimerkiksi Tinjasta.
 Samuli huokaa ja palaa todellisuuteen. Hän katsoo puhelintaan, pudistaa hiljaa päätään ja pyyhkii tekstin. Ei tänäkään yönä viestiä Ilona Ofelialle.