Yksiön ikkunat helisevät kun Ilona Ofelia ulvoo ilmoille mielipidettään Justuksesta.
"Kuinka käsittämättömän alhainen sä pystyt olemaan?! Ensin pyytelet
muka anteeksi, mutta koko ajan sun mielessä oli juottaa mut humalaan ja
saada mut sun sänkyyn!" tyttö kiljuu, ja kiljuisi mielellään paljon
muutakin, mutta hänen on pakko syöksyä vessaan, kun järkyttävä
pahoinvoinnin aalto pyyhkäisee hänen ylitseen. Hän oksentaa niin kauan
ettei saa enää ulos muuta kuin sapenkarvaista nestettä. Kakoessaan hän
tuntee kuinka hänet kiedotaan hellästi peittoon, ja kädet pyyhkivät
takkuisia kiharoita pois kasvoilta.
"Voi sinua, hassu tyttö. Meidän välillä ei tapahtunut mitään. Toin sut
tänne, kun en tiennyt missä asut eikä Miskakaan osannut kertoa, saati
että oisit sen itse tehnyt. Mä nukuin itse sohvalla. Tule nyt syömään
jotain, tai juo edes sitä kahvia", sanoo Justus ja auttaa tärisevän
tytön ylös lattialta. Hän taluttaa tytön sängylle, poimii lattialta oman
t-paitansa ja ojentaa sen Ilona Ofelialle, poistuen sitten
herrasmiesmäisesti keittiöön. Ilona Ofelia sujauttaa paidan päälleen,
noukkii lattialta pikkuhousunsa ja jää tuijottamaan niitä.
"No? Mikä niissä on vikana?" kysyy huoneeseen palannut Justus ja ojentaa hänelle kahvikupin.
"Ne on eiliset", naurahtaa Ilona Ofelia vähän nolona. Ensimmäinen kahvihörppy parantaa oloa asteen verran. Justus virnistää.
"Se ongelma nyt on äkkiä ratkaistu. Lainaan sulle bokserit! Haluatko
käydä suihkussa? Tosin mun pesuaineet ehkä tuoksuu liian miehiseltä sun
makuun."
Justus kaivaa kaapista pyyhkeen ja patistaa tytön kylpyhuoneeseen.
Tämän peseytyessä poika keräilee lattialta vaatteet, pudistelee ne ja
laskee sängylle. Hän etsii lainaksi lupaamansa bokserit ja heittää ne
pinon päällimmäiseksi.
Ilona Ofelia tulee suihkusta kietoen pyyhettä päänsä ympärille.
Huomatessaan tytön alastomuuden poika kääntää häveliäästi katseensa
muualle.
"Ei sun tarvi kainostella. Alastihan mä olen täällä koko yön ollut,
joten tuskin nyt näkisit mitään mitä et ole jo nähnyt", Ilona Ofelia
huomauttaa pojan selälle kiskoessaan vaatteitä ylleen.
"Siinä sä olet väärässä. Olet epäilemättä ihan nätti alastomanakin,
mutta ei ole mun asia tirkistellä sua varkain kun oot lähes tiedoton",
tokaisee Justus ikkunalle.
Pukeutumisoperaationsa kunnialla loppuun saattanut Ilona Ofelia on
ällikällä lyöty. Justus ei vaikuta nyt ollenkaan samalta pojalta kuin
ystävänpäivän iltana. Silloin tämä oli röyhkeä, itsetietoinen ja
koppavan oloinen, nyt taas ujohko, herkkä ja kohtelias. Ihan kuin
pojassa olisi kaksi aivan eri puolta. Ilona Ofelia katselee häntä. Musta
tukka on hassuna nutturana, sellaisena jota yksikään Ilona Ofelian
tuntema miespuolinen henkilö ei pitäisi julkisilla paikoilla mistään
hinnasta. Paitaa poika ei ole vieläkään löytänyt päälleen, farkut
roikkuvat matalalla lonkkaluiden päällä paljastaen hienokseltaan
erottuvia lihaksia ja navasta alkavan karvavanan joka katoaa housuihin.
Molemmissa nänneissä on lävistykset, samoin kulmassa ja alahuulen
molemmilla sivuilla. Varpaat ovat paljaat, toisessa ranteessa on kulunut
musta nahkaranneke ja toisessa pari vielä kuluneempaa kankaista
festariranneketta. Yhtään tatuointia ei ole näkyvissä. Hetken
mielijohteesta Ilona Ofelia halaa Justusta tiukasti.
"Kiitos kun viitsit pitää musta huolta. Ja anteeksi että mä raivosin
sulle. Ihan turhaan. Et sä ole niin kamala kuin mä luulin. Anteeksi
oikeasti."
Justus rutistaa tyttöä, tarttuu sitten tätä olkapäistä ja katsoo vihreisiin silmiin.
"En mä ole paha jätkä ollenkaan, eikä ole ollut tarkoitus sellaista
vaikutelmaa antaa missään vaiheessa. Vaikka mä en edes tunne sua
kunnolla, niin en mä silti voisi jättää sua kylille päissäsi
hortoilemaan. Mä kuitenkin pidän susta, joten voitaisiinko olla
kavereita?" hän sanoo. Tytön kasvot sulavat aurinkoiseen hymyyn.
"Tottakai!! Hei, haluan sun numeron", Ilona Ofelia vastaa, nappaa
laukkunsa ja kaivaa puhelimensa esiin. "Hitto, akku on loppu. Sano mun
sanoneen että puoli maailmaa on tavoitellut mua. Pitäisi kai lähteä
kotiin pikkuhiljaa."
"Mä laitan mun numeron sulle vaikka Facebookissa. Tarvitko kyydin
kotiin? Mun auto on tuossa kadun laidassa, ei olisi iso vaiva",
tarjoutuu Justus.
"Se riippuu ihan siitä kuinka kaukana keskustasta tässä ollaan."
Justus kertoo sijainninm ja Ilona Ofelia toteaa kävelymatkan omalle asunnolleen kestävän korkeintaan viisitoista minuuttia.
"Mä taidan kävellä kuitenkin. Kiitos tarjouksesta, ja yösijasta ja
kahvista ja kaikesta", sanoo Ilona Ofelia, pukee ulkovaatteensa ja
poistuu.
Saatuaan puhelimensa laturiin ja virrat päälle Ilona Ofelia toteaa saaneensa kymmenkunta viestiä.
JONAS: Vastaisit nyt.
JONAS: VASTAA
JONAS: Nyt helvetti jotain vastausta!
Kauanko tätä on jatkunut?
Ilona Ofelia on ymmällään. Jonas on ilmeisesti yrittänyt tavoittaa häntä, mutta mistä ihmeestä tämä oikein puhuu?
REGINA: Mitä Julia oikein selittää?
Mikset vastaa puhelimeen?
Ilona Ofelia hämmentyy yhä enemmän. Miten Julia liittyy mitenkään mihinkään?
JONAS: Mä olen todella pettynyt suhun!
REGINA: Ilona rakas vastaa! Jonas soittelee
mulle aivan raivoissaan! Mitä oot
mennyt tekemään?
JONAS: Vastaa nyt siihen puhelimeen ja
ota vastuu tekemisistäsi!
Ilona Ofelia ei tajua lainkaan mistä on kyse. Jotain on selvästi tapahtunut, mutta kenenkään viesteistä ei saa selville mitä.
ISLA: Mitä perkelettä siellä tapahtuu?
Kuka se poika on? Ja miksi?
"MIKÄ POIKA??" karjaisee Ilona Ofelia puhelimelleen.
ISLA: Jos sitä kuvaa ei olisi niin mä
väittäisin kyllä että Julia
valehtelee. Kerro mulle!
"MIKÄ KUVA?" ulvahtaa Ilona Ofelia.
REGINA: Olethan nähnyt siis mitä
Julia on postannut sun
seinälle?
Ilona Ofelia syöksyy käynnistämään koneensa. Pakkohan tähän on jotain järkeä saada, ja pian. Puhelin ilmoittaa viestistä.
MISKA: Mulla on filmi poikki.
Facebookista päätellen
sulla ja Justuksella on
mennyt ihan putkeen?
Koneen käynnistyminen kestää tuskallisen kauan. Viimein Ilona Ofelia
pääsee kirjautumaan käyttäjätililleen. Pienellä selaamisella uusien
ilmoitusten seasta löytyy se, jonka mukaan hänet on merkitty kuvaan
Julian toimesta. Kun kuva aukeaa, hän näkee hieman rakeisen, mutta silti
tunnistettavan kuvan jossa nojailee harhaanjohtavan lemmekkään
näköisenä Justukseen. Kuvatekstissä Julia peräänkuuluttaa pojan
henkilöllisyyttä.
Ilona Ofelia purskahtaa itkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti