tiistai 30. joulukuuta 2014

Osa 24.

Yksiön ikkunat helisevät kun Ilona Ofelia ulvoo ilmoille mielipidettään Justuksesta.
 "Kuinka käsittämättömän alhainen sä pystyt olemaan?! Ensin pyytelet muka anteeksi, mutta koko ajan sun mielessä oli juottaa mut humalaan ja saada mut sun sänkyyn!" tyttö kiljuu, ja kiljuisi mielellään paljon muutakin, mutta hänen on pakko syöksyä vessaan, kun järkyttävä pahoinvoinnin aalto pyyhkäisee hänen ylitseen. Hän oksentaa niin kauan ettei saa enää ulos muuta kuin sapenkarvaista nestettä. Kakoessaan hän tuntee kuinka hänet kiedotaan hellästi peittoon, ja kädet pyyhkivät takkuisia kiharoita pois kasvoilta.
 "Voi sinua, hassu tyttö. Meidän välillä ei tapahtunut mitään. Toin sut tänne, kun en tiennyt missä asut eikä Miskakaan osannut kertoa, saati että oisit sen itse tehnyt. Mä nukuin itse sohvalla. Tule nyt syömään jotain, tai juo edes sitä kahvia", sanoo Justus ja auttaa tärisevän tytön ylös lattialta. Hän taluttaa tytön sängylle, poimii lattialta oman t-paitansa ja ojentaa sen Ilona Ofelialle, poistuen sitten herrasmiesmäisesti keittiöön. Ilona Ofelia sujauttaa paidan päälleen, noukkii lattialta pikkuhousunsa ja jää tuijottamaan niitä.
 "No? Mikä niissä on vikana?" kysyy huoneeseen palannut Justus ja ojentaa hänelle kahvikupin.
 "Ne on eiliset", naurahtaa Ilona Ofelia vähän nolona. Ensimmäinen kahvihörppy parantaa oloa asteen verran. Justus virnistää.
 "Se ongelma nyt on äkkiä ratkaistu. Lainaan sulle bokserit! Haluatko käydä suihkussa? Tosin mun pesuaineet ehkä tuoksuu liian miehiseltä sun makuun."
 Justus kaivaa kaapista pyyhkeen ja patistaa tytön kylpyhuoneeseen. Tämän peseytyessä poika keräilee lattialta vaatteet, pudistelee ne ja laskee sängylle. Hän etsii lainaksi lupaamansa bokserit ja heittää ne pinon päällimmäiseksi.
 Ilona Ofelia tulee suihkusta kietoen pyyhettä päänsä ympärille. Huomatessaan tytön alastomuuden poika kääntää häveliäästi katseensa muualle.
 "Ei sun tarvi kainostella. Alastihan mä olen täällä koko yön ollut, joten tuskin nyt näkisit mitään mitä et ole jo nähnyt", Ilona Ofelia huomauttaa pojan selälle kiskoessaan vaatteitä ylleen.
 "Siinä sä olet väärässä. Olet epäilemättä ihan nätti alastomanakin, mutta ei ole mun asia tirkistellä sua varkain kun oot lähes tiedoton", tokaisee Justus ikkunalle.
 Pukeutumisoperaationsa kunnialla loppuun saattanut Ilona Ofelia on ällikällä lyöty. Justus ei vaikuta nyt ollenkaan samalta pojalta kuin ystävänpäivän iltana. Silloin tämä oli röyhkeä, itsetietoinen ja koppavan oloinen, nyt taas ujohko, herkkä ja kohtelias. Ihan kuin pojassa olisi kaksi aivan eri puolta. Ilona Ofelia katselee häntä. Musta tukka on hassuna nutturana, sellaisena jota yksikään Ilona Ofelian tuntema miespuolinen henkilö ei pitäisi julkisilla paikoilla mistään hinnasta. Paitaa poika ei ole vieläkään löytänyt päälleen, farkut roikkuvat matalalla lonkkaluiden päällä paljastaen hienokseltaan erottuvia lihaksia ja navasta alkavan karvavanan joka katoaa housuihin. Molemmissa nänneissä on lävistykset, samoin kulmassa ja alahuulen molemmilla sivuilla. Varpaat ovat paljaat, toisessa ranteessa on kulunut musta nahkaranneke ja toisessa pari vielä kuluneempaa kankaista festariranneketta. Yhtään tatuointia ei ole näkyvissä. Hetken mielijohteesta Ilona Ofelia halaa Justusta tiukasti.
 "Kiitos kun viitsit pitää musta huolta. Ja anteeksi että mä raivosin sulle. Ihan turhaan. Et sä ole niin kamala kuin mä luulin. Anteeksi oikeasti."
 Justus rutistaa tyttöä, tarttuu sitten tätä olkapäistä ja katsoo vihreisiin silmiin.
 "En mä ole paha jätkä ollenkaan, eikä ole ollut tarkoitus sellaista vaikutelmaa antaa missään vaiheessa. Vaikka mä en edes tunne sua kunnolla, niin en mä silti voisi jättää sua kylille päissäsi hortoilemaan. Mä kuitenkin pidän susta, joten voitaisiinko olla kavereita?" hän sanoo. Tytön kasvot sulavat aurinkoiseen hymyyn.
 "Tottakai!! Hei, haluan sun numeron", Ilona Ofelia vastaa, nappaa laukkunsa ja kaivaa puhelimensa esiin. "Hitto, akku on loppu. Sano mun sanoneen että puoli maailmaa on tavoitellut mua. Pitäisi kai lähteä kotiin pikkuhiljaa."
 "Mä laitan mun numeron sulle vaikka Facebookissa. Tarvitko kyydin kotiin? Mun auto on tuossa kadun laidassa, ei olisi iso vaiva", tarjoutuu Justus.
 "Se riippuu ihan siitä kuinka kaukana keskustasta tässä ollaan."
 Justus kertoo sijainninm ja Ilona Ofelia toteaa kävelymatkan omalle asunnolleen kestävän korkeintaan viisitoista minuuttia.
 "Mä taidan kävellä kuitenkin. Kiitos tarjouksesta, ja yösijasta ja kahvista ja kaikesta", sanoo Ilona Ofelia, pukee ulkovaatteensa ja poistuu.

 Saatuaan puhelimensa laturiin ja virrat päälle Ilona Ofelia toteaa saaneensa kymmenkunta viestiä.

 JONAS: Vastaisit nyt.
 JONAS: VASTAA
 JONAS: Nyt helvetti jotain vastausta!
               Kauanko tätä on jatkunut?

Ilona Ofelia on ymmällään. Jonas on ilmeisesti yrittänyt tavoittaa häntä, mutta mistä ihmeestä tämä oikein puhuu?

 REGINA: Mitä Julia oikein selittää?
                  Mikset vastaa puhelimeen?

 Ilona Ofelia hämmentyy yhä enemmän. Miten Julia liittyy mitenkään mihinkään?

 JONAS: Mä olen todella pettynyt suhun!
 REGINA: Ilona rakas vastaa! Jonas soittelee
                  mulle aivan raivoissaan! Mitä oot
                  mennyt tekemään?
 JONAS: Vastaa nyt siihen puhelimeen ja
                ota vastuu tekemisistäsi!

 Ilona Ofelia ei tajua lainkaan mistä on kyse. Jotain on selvästi tapahtunut, mutta kenenkään viesteistä ei saa selville mitä.

 ISLA: Mitä perkelettä siellä tapahtuu?
            Kuka se poika on? Ja miksi?

 "MIKÄ POIKA??" karjaisee Ilona Ofelia puhelimelleen.

 ISLA: Jos sitä kuvaa ei olisi niin mä
            väittäisin kyllä että Julia
            valehtelee. Kerro mulle!

"MIKÄ KUVA?" ulvahtaa Ilona Ofelia.

 REGINA: Olethan nähnyt siis mitä
                   Julia on postannut sun
                   seinälle?

 Ilona Ofelia syöksyy käynnistämään koneensa. Pakkohan tähän on jotain järkeä saada, ja pian. Puhelin ilmoittaa viestistä.

 MISKA: Mulla on filmi poikki.
                Facebookista päätellen
                sulla ja Justuksella on
                mennyt ihan putkeen?

 Koneen käynnistyminen kestää tuskallisen kauan. Viimein Ilona Ofelia pääsee kirjautumaan käyttäjätililleen. Pienellä selaamisella uusien ilmoitusten seasta löytyy se, jonka mukaan hänet on merkitty kuvaan Julian toimesta. Kun kuva aukeaa, hän näkee hieman rakeisen, mutta silti tunnistettavan kuvan jossa nojailee harhaanjohtavan lemmekkään näköisenä Justukseen. Kuvatekstissä Julia peräänkuuluttaa pojan henkilöllisyyttä.
 Ilona Ofelia purskahtaa itkuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti