Tikkuun ilmestyneet kaksi pientä punaista viivaa tuijottavat syyttävästi
saippua-astian vierestä. Pytyn kansi on kiinni ja kannella istuva tyttö
hautaa kasvot käsiinsä ja purskahtaa itkuun. Ei tämän näin kuulunut
mennä! Hän on vasta kahdenkymmenenkahden, eikä edes varsinaisesti
vakituisessa parisuhteessa.
Ympärillä on tapahtunut niin paljon, eikä sataprosenttisen varmalla
isäehdokkaallakaan ole ollut ihan hiljaista. Ja kuinka tämän hänellekään
kertoisi? Pojalla on kalenteri täynnä bändin ja päivätyön kanssa, ei
hän voi vaatia tätä olemaan vielä isäkin.
Puhelimen vaativa ääni saa tytön pyyhkäisemään vihaisesti silmiään ja
ryhdistäytymään. Hän hapuilee puhelimen käteensä. Näytöllä vilkkuu
Mikaelin nimi. Regina painaa punaista luuria, ja valitsee sitten Ilona
Ofelian numeron.
Samuli tapaa Jonaksen musiikkibisneksien merkeissä. Vaikka Jonas
näyttää kärsivän erosta, Samuli tuntee pientä riemua sydämessään. Silti
syyllisyydentunne on raskaampi. Hän on alkanut pitää Jonasta ystävänään.
Ja hän tietää, että Olivian vuoksi hänen ei pitäisi edes reagoida
siihen, että Ilona Ofelia on taas vapaa. Vaikka Olivia onkin ollut viime
aikoina vuorotellen hankala ja vuorotellen etäinen. Samuli on
ihmetellyt kosinnastaan asti mikä tyttöä vaivaa. Tämä on ollut avoimen
iloinen vain heti vastattuaan myöntävästi, ja silloin kun heidän
vanhempansa kävivät kihlajaiskahvilla. Hän toivoo lähes koko
sydämestään, että tyttö olisi taas oma itsensä. Pieni osa hänestä taas
toivoo, että Ilona Ofelia ottaisi yhteyttä.
Miska kantaa viimeisen laatikon vuokrakolmionsa toiseen
makuuhuoneeseen. Kun kämppis muutti edellisessä kuussa pois, hän luuli
joutuvansa muuttamaan pienempään ja edullisempaan asuntoon, kun uutta
kämppäkaveria ei löytynyt. Pessin asunnontarpeen hän kuuli
työkaveriltaan, ja soitti pojalle heti seuraavana päivänä. Tämä
suhtautui rauhallisesti hänen työaikoihinsa, seksuaaliseen
suuntautumiseensa ja muutamiin muihin esille nousseisiin seikkoihin, ja
niinpä nyt, alle viikko puhelusta muutto on lähes hoidettu. Miska palaa
halusta esitellä Pessi ystävilleen, poika vaikuttaa huipputyypiltä.
Vaikka onkin hetero.
"Tätä ei ole helppo sanoa..." Justus kirjoittaa. "Mutta mä olen
tavannut yhden tytön. Mä en tiedä pitääkö se musta, tai voiko siitä
tulla mitään, mutta mä en pysty enää jatkamaan sun tapailua."
"Mä oon vähän aavistellutkin. Oot ollu vähän vaisu. Onhan tuo meidän
välimatkakin turhauttavan pitkä. Mun tulee sua kuitenkin ikävä. Kerro
siitä tytöstä, mä haluan tietää mihin sä vaihdat minut ja tän suhteen."
"Niina, sä oot ihmeellinen. Mä pelkäsin kertoa tätä sulle, ajattelin
että ottaisit tän raskaammin. Kiitos ettet raivostunut mulle."
"Mä en kiellä, ettenkö olis pettynyt, mutta eihän meillä ole mitään sitoumuksia. Sä olet vapaa mies. Kerro nyt kuka se on!"
"Se on semmonen pikkuruinen punatukkainen goottityttö, Ilona nimeltään.
Tosin kaikki tuntuu kutsuvan sitä Ilona Ofeliaksi, herra tietää mitä
varten... Se on vasta eronnut, ja tuntuu hieman epätasapainoiselta.
Mutta jokin siinä viehättää mua."
"Justus, mä toivotan sulle onnea sen tytön suhteen. Muista että mä olen
täällä jos kaipaat mua joskus. Tai haluat vain jutella. Nyt, mene ja
hurmaa se tyttö niinkuin hurmasit minut aikanaan. Pidä mut ajan
tasalla."
"Kiitos Niina. Sä olet aarre."
"Miten niin sulla on jo kämppis? Mä laskin täysin sen varaan että voin
asua sun luona! Tajuatko että mulla loppuu vuokrasopimus kuun lopussa ja
sitten oon koditon!" karjuu Isla puhelimeensa.
"Rauhotu, ja koeta tajuta että mä tarvin maksavan vuokralaisen. Sä olet
mun kaksonen ja mä rakastan sua, mutta mä en voi elättää sua. Sä et ole
mun vastuulla. Sä voit tulla pariksi päiväksi ja nukkua sohvalla, mutta
enempää mä en voi luvata", Miska vastaa.
Isla lyö turhautuneena luurin veljensä korvaan. Hän on aivan neuvoton.
Kun veli ilmoitti kämppiksensä muuttavan, hän kertoi vuokrasopimuksensa
loppuvan ja tarvitsevansa joksikin aikaa katon päänsä päälle. Hän ei aio
jäädä enää tähän pikkukaupunkiin, jossa jokainen tuntuu seuraavan
häntä, varsinkin naapurirapun sekakäyttäjä. Hänen on pakko keksiä jokin
ratkaisu.
Olivia puristaa pikkuiset kätensä nyrkkiin ja puree hampaansa yhteen. Hän ei aio itkeä. Hän ei aio murtua, vaikka mieli tekisi.
Hän on tiennyt jo jonkin aikaa, että Samulin ja Ilona Ofelian välillä
on tapahtunut jotain. Hän on saanut sähköpostiinsa useita
printscreenejä, eräässä Ilona Ofelia kertoo Samulin suudelleen häntä.
Tytön viestien vastaanottajan nimi on sensuroitu, ja lähettäjän
sähköpostiosoite ei tee häntä hullua hurskaammaksi.
Olivia on raivoissaan. Hän ei tiedä kummalle olisi vihaisempi. Ilona
Ofelian hän on tuntenut vain hetken, ja hän kyllä ymmärtää sulhasensa
saattavan olla kiusaus kenelle tahansa tytölle, mutta hän luuli Ilona
Ofeliaa ystäväkseen. Kun taas mitä Samuliin tuli... Olivian leuat
kiristyvät. Hän on antanut pojalle mahdollisuuden parempaan elämään, ja
hän aikoo tämän myös tuhota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti