perjantai 6. maaliskuuta 2015

Osa 27 - Paluu menneisyyteen, osa 1.

(Tekstissä on mukana päivämääriä, ne kertovat vain sen, milloin tarina on alunperin kirjoitettu ylös.)

(25.1.2012)
Ilona Ofelia ajattelee Petronellaa usein. Vaikka hän ei ole nähnyt tätä lähes kahteen vuoteen. Ilona Ofelialle Petronella on yhtä hyvin kuollut, kuin jos itse olisi tappanut tämän. Ja ajatuksissaan hän on sen tehnyt.

Petronella oli kuin kaksonen, sisko jota Ilona Ofelialla ei koskaan ollut. Kaksi tyttöä, toisinaan tuntui, että vain yksi mieli, yhdet ajatukset. Toinen tiesi sanomatta, mitä toinen tunsi.

Tytöt tutustuivat ammattikoulussa, heistä tuli erottamattomat. Aina vähän syrjässä, muiden mielestä liian outoja kuuluakseen piireihin. Se ei hidastanut, pääasia oli heidän ystävyytensä.

Vuodenajat vaihtuivat, kuten niiden tapa on. Ilona ja Petronella kasvoivat, ja ehkä aikuistuivatkin. Oli lomaretkiä, opiskelijabileitä, humaloita ja krapuloita, alkavan aikuisuuden solmuja. Kun Ilona erosi ensimmäisestä virallisesta poikaystävästään Tonysta, Petronella oli lohduttamassa. Petronellan saatua selville erään heilansa kahdesta muusta säädöstä Ilona piteli itkevää Petronellaa sylissään kaksi päivää ja kaksi yötä lähes tauotta.

Molemmat täyttivät 18 samana keväänä, Petronella tammikuussa, Ilona huhtikuussa. Ammattikoulun asuntola vaihtui vuokra-asunnoiksi, Ilonalla yksiöön keskustassa ja Petronellalla kaksioon, jonka jakoi puoli vuotta aiemmin tapaamansa Miron kanssa.

Kesän alussa tytöt valmistuivat ja saivat pukuompelijan paperinsa.

Kesäillat ja viikonloput kuluivat puistoissa, rannoilla, terasseilla ja kapakoissa. Vaikka Petronellalla oli Mironsa, hän saattoi silti päätyä flirttailemaan estottomasti sinkku-Ilonan seuraksi. Ilona ja Miro olivat ystäviä, silti Ilona ei kuvitellutkaan pettävänsä Petronellan luottamusta kertomalla Mirolle näistä kesäiltojen seikkailuista. Hän tiesi, että kukaan mies ei saisi tulla hänen ja Petronellan ystävyyden väliin.

Oli aamuyö, taas yhden rantaillan jälkeen. Muut olivat lähteneet, mattolaiturilla enää Ilona ja Petronella
(26.1.2012) "Ilona", Petronella aloitti. "Olethan aina mun ilona. Mun maailma särkyis, jos mulla ei ois sua. Sulla on aina ollut muitakin ystäviä, mutta mulla ei ole kuin sut."
"Sä olet rakkain kaikista. Olet mun siamilainen kaksonen, takaraivosta kiinni minussa. Jos sä kuolisit, niin kuolisin minäkin", vastasi Ilona.
"Kukaan ei ole koskaan ollut niinkuin sä. Tiennyt niin tarkasti, miltä musta tuntuu, ilman että sanon mitään. Ei Mirokaan. Itse asiassa se kaikkein vähiten."
"Ehkä joskus vaaditaan nainen ymmärtämään naista. Musta on joskus pelottavaa kuinka sä osaat lopettaa mun lauseet, kun en ole ihan varma itsekään siitä mitä olen sanomassa."
Petronella laski päänsä Ilona Ofelian olkapäälle. "Mä rakastan sua tyttö. Mutta en silleen homolla tavalla."
Ilona suukotti Petronellan hiuksia. "Minäkin rakastan sua", hän kuiskasi.

Juhannus koitti kuumana ja hikisenä. Ilona, Petronella ja Miro päättivät juhlia keskikesää kaupungin suurimmalla yleisellä uimarannalla, jonne juhannus toisensa jälkeen kerääntyi paikallista kansaa juopottelemaan ja herättämään pahennusta.
Iltapäivä kului hilpeästi alkoholihuurujen noustessa hiusrajaan. Kolmikon viltillä vieraili tiuhaan tahtiin sekä vanhoja kavereita, että uusia tuttavuuksia. Eräs tällainen viimeksi mainittu oli Jesse, joka ilmaantui paikalle Ilonan ja Petronellan vanhojen ammattikoulukavereiden seurueessa.

Ensin Ilona ei lämmennyt Jesselle lainkaan. Illan vanhetessa Ilona kuitenkin pikkuhiljaa kiinnostui pari vuotta vanhemmasta pojasta, ja ei kumpikaan, ei Petronella eikä Miro, yllättynyt, kun Ilona ja Jesse lähtivät rannalta Ilonan asunnolle.

Syyskuun alkuun mennessä kahdesta pariskunnasta oli muodostunut tiivis neliapila. Ei kulunut päivääkään, etteivätkö he olisi nähneet, ainakin Ilona ja Petronella. Toisinaan joku saattoi olla omissa menoissaan, mutta viikonloput kuluivat poikkeuksetta nelistään. Ilona oli onnellinen. Hänellä oli Jesse, hänellä oli Petronella, ja hänellä oli Petronellan onnelliseksi tekevä Miro.

(to be continued...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti